Euroopan unionin erityislähettiläs uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi Euroopan ulkopuolella nimitetään pian. Euroopan komission varapuheenjohtaja Maragaritis Schinas ilmoitti viraston uudelleen perustamisesta twiitissä 8. heinäkuuta.
Ilmoitus päätti toisinaan erittäin vilkkaan keskustelun.
Euroopan komission puheenjohtaja päätti alun perin olla nimittämättä ketään neuvonantajakseen erityislähettilään tehtävään "tällä hetkellä".
Sitten monien järjestöjen vastalauseiden jälkeen komissio peruutti toimintansa. Paikka on vielä vapaa, joten kaikki on edelleen ilmassa ja mitä tahansa voi tapahtua: Miksi sitten on niin tärkeää saada uskonnonvapauden erityislähettilään Eurooppa?
Erikoislähettilään toimisto perustettiin vuonna 2016, heti sen jälkeen, kun paavi Franciscukselle oli myönnetty Kaarle Suuri -palkinto. Jan Figelistä tuli erikoislähettiläs. Mandaattinsa aikana Jan Figel matkusti ympäri maailmaa, avasi vuoropuhelun siltoja ja hänellä oli ratkaiseva rooli Asia Bibin, pakistanilaisen naisen, vapauttamisessa, joka oli tuomittu kuolemaan jumalanpilkasta ja vapautettu sitten syytteistä.
Monet kannattivat aseman palauttamista. Kardinaali Jean-Claude Hollerich, Luxemburgin arkkipiispa ja Euroopan unionin piispojen komitean (COMECE) puheenjohtaja, totesi, että "joissakin maissa uskonnollinen sorto saavutti kansanmurhan tason" ja tästä syystä "Euroopan unioni Hänen on jatkettava kampanjoimista uskonnonvapauden puolesta erityislähettilään kanssa."
Tällä lukukaudella Saksa on Euroopan unionin neuvoston puheenjohtaja. Joten 135 saksalaista parlamentin jäsentä pyysi hallitusta käyttämään asemaansa painostamaan EU toimiston palauttamiseksi.
Itävallan parlamentin jäsenet allekirjoittivat yhteisen päätöslauselman, jolla on sama tavoite, ja juutalaiset, ortodoksiset ja muslimit protestoivat viran peruuttamista vastaan.
It Silloin odotettiin, että uusi Euroopan komissio aikoi uusia mandaatin. Aluksi se ei tapahtunut. Kesäkuussa komissio lähetti kirjeen Kansainväliselle uskonnonvapauden pyöreälle pöydälle, joka on kansalaisjärjestöjen ja uskonnonvapautta edistävien uskonnollisten henkilöiden koollekutsuminen.
Kirjeessä komissio vahvisti, että he edistäisivät uskonnonvapautta vuoden 2013 EU:n suuntaviivojen mukaisesti, joissa tunnustetaan ihmisoikeus vapauteen. Uskonto ja uskoa ja ymmärtää, että tämä eurooppalaisen lainsäädännön mukainen oikeus tarkoittaa, että jokainen voi vapaasti uskoa, olla uskomatta, muuttaa uskomuksiaan, todistaa julkisesti uskomuksiaan ja jakaa uskomuksiaan muiden kanssa.
Kirjeessä komissio sanoi myös, että EU:n edustusto aikoo valvoa rikkomuksia. Valtuuskunta ja Eamon Gilmore, erityisedustaja ihmisoikeudet, piti raportoida rikkomuksista
Sen ja kaikkien mielenosoitusten jälkeen komissio muutti mieltään ja ilmoitti, että uskonnonvapauden erityislähettilään tehtävä pysyy. Kaikki on muuten edelleen keskeytettynä. Emme vielä tiedä, kuka on seuraava erityislähettiläs ja millä mandaatilla.
On toinenkin ongelma. Erikoislähettiläs huolehtii uskonnonvapaudesta EU:n ulkopuolella, mutta uskonnonvapaus on vaarassa EU:n rajojen sisällä. Todisteita on monia että uskonnonvapaus on hiipumassa Euroopassa.
Uskonnonvapaus EU:n rajan sisällä taataan EU:n perusoikeuskirjassa, jota valvoo EU:n perusoikeusvirasto Wienissä. Lisäksi kaikkia EU:n jäsenvaltioita rajoittavat demokratian perusperiaatteet, joista komissio voi vaatia ne vastuuseen, jos niiden lait eivät vastaa toisiaan.
Ja kuitenkin on tapauksia, jotka osoittavat, että uskonnonvapaus on vaakalaudalla.
Viimeisimmät tapaukset tulivat Suomesta ja Ruotsista.
Suomen kansanedustaja ja entinen ministeri Päivi Räsänen joutuu neljään tutkintaan, kun hän twiittasi Raamatun kohdan, jossa kyseenalaisti Suomen evankelisen kirkon rahoittaman Pride 2019 -tapahtumaa.
Ellinor Grimmark ja Linda Steen, kaksi ruotsalaista kätilöä, valittivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, koska he jäivät työttömiksi eivätkä voineet hakea mitään työtä, koska he kieltäytyivät avustamasta aborttien tekemisessä. Valitus jätettiin kuitenkin tutkimatta.
Nämä eivät ole ainoita tapauksia, eikä tilanne ole uusi. On syytä muistaa, että Pyhä istuin otti henkilökohtaisesti puheen vuonna 2013. Kahden tapauksen keskustelun jälkeen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa Pyhä istuin lähetti muistiinpanon ja selitti laajasti, miksi uskonnot eivät ole "laittomia alueita" vaan " vapauden tilat."
Kaksi tapausta, jotka johtivat Pyhän istuimen muistiin, ovat Sindicatul' Pastoral cel bun' vastaan Romania ja Fernandez Martinez vastaan Espanja. Molemmat tarjoavat ajattelemisen aihetta tänäkin päivänä.
Ensimmäinen tapaus koski ortodoksisen kirkon hiippakunnan papiston vuonna 2008 perustamaa ammattiliittoa puolustamaan "ammatillisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia etujaan" suhteissaan kirkon kanssa.
Kun Romanian hallitus rekisteröi uuden liiton, kirkko haastoi oikeuteen huomauttaen, että hänen kanoninsa eivät salli liittoja ja väittäen, että rekisteröinti loukkasi kirkon autonomian periaatetta.
Romanialainen tuomioistuin oli samaa mieltä kirkon kanssa, ja liitto haastoi tuomioistuimen tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Ammattiliitto väitti, että päätös olla rekisteröimättä rikkoi Euroopan yleissopimuksen 11 artiklaa, joka antaa oikeuden yhdistymisvapauteen.
Vuonna 2012 kamari perusteli, että 11 artiklan mukaan valtio voi rajoittaa yhdistymisvapautta vain, jos se osoittaa "pakottavaa yhteiskunnallista tarvetta", joka määritellään "uhkaksi demokraattiselle yhteiskunnalle". Näin ei tapahtunut Romaniassa. Niinpä jaosto syytti romanialaista tuomioistuinta, ja Romania valitti suureen jaostoon, joka on viimeinen EU:n oikeudellinen muutoksenhakupaikka.
Toinen tapaus koski Fernandez Martinezia, espanjalaista kouluttajaa Uskonto. sisään Espanja, julkiset koulut tarjoavat katolisuuden oppitunteja, joita opettavat paikallisen piispan hyväksymät opettajat. Fernandez Martinez ei saanut piispansa hyväksyntää. Laillistettu pappi, Fernandez Martinez, otti julkisen kannan pakollista pappien selibaattia vastaan. Kun koulu erotti opettajan, hän nosti kanteen Eurooppa-konventin nojalla. Hänen irtisanomisensa – hän väitti – loukkasi hänen oikeuttaan yksityisyyteen, perhe-elämään ja sananvapauteen.
Eräs Euroopan tuomioistuimen osasto tuomitsi hänet, koska hyväksynnän peruuttamisessa – jaosto totesi – piispa oli toiminut "uskonnollisen autonomian periaatteen mukaisesti"; opettaja oli erotettu puhtaasti uskonnollisista syistä, ja maallisen tuomioistuimen olisi sopimatonta puuttua asiaan.
Nämä kaksi tapausta – "Vatikaanin ulkoministeri", silloinen arkkipiispa Dominique Mamberti totesi - "astavat kyseenalaiseksi kirkon vapauden toimia omien sääntöjensä mukaisesti ja olla alistamatta muita siviilisääntöjä kuin ne, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että yhteinen hyvä ja vain yleistä järjestystä kunnioitetaan."
Pitäisi sanoa, että tämä on a kiusallinen kysymys (josta on keskusteltu laajalti), jolla on merkitystä paljon Euroopan ulkopuolella.
Eurooppa elää kuitenkin erityisen huolestuttavassa tilanteessa. The Observatorio de la Christianophobie Ranskassa ja Euroopan kristittyjen suvaitsemattomuuden ja syrjinnän seurantakeskus raportoivat kasvavasta määrästä tapauksia, jotka antavat ajattelemisen aihetta.
Uskonnot tulivat entistä haavoittuvaisemmiksi koronaviruksen puhkeamisen jälkeen. Monet eri hallitusten määräykset tartunnan leviämisen estämiseksi vaaransivat myös uskonnonvapauden. Se oli hätätilanne, ja kaikki ymmärtävät sen, mutta samalla on aina välttämätöntä vahvistaa periaate uudelleen, jotta ei luoda ennakkotapausta.
Muiden maiden uskonnonvapautta valvoessaan olisi hyvä, että Euroopalla olisi jonkin verran asianmukaisempaa tilannetta rajojensa sisällä.
Kuten Pyhä istuin sanoo, uskonnonvapaus on "kaikkien vapauksien vapaus", lakmuskoe kunkin maan vapauden tilasta. EU:n uskonnonvapaudesta vastaavan erityislähettilään nimittäminen on siksi tervetullut asia. Vielä jää kuitenkin nähtäväksi, mikä on viraston tarkka tehtävä ja toimivalta. Sen soveltamisalaa olisi hyvä laajentaa käsittelemään myös uskonnonvapauden loukkauksia EU:ssa.
* Katolisen uutistoimiston kolumnit ovat mielipiteitä eivätkä välttämättä ilmaise viraston näkökulmaa.
