Ulkoministeriöt ja kybervoima: tekoälyn vaikutukset

Kyberturvallisuuden alalla ei ole vieras hyperbola ja pelonlietso – mukaan lukien "Cyber ​​Pearl Harbouria" tai "Cyber ​​9/11" ennustava doom-retoriikka. Tekoälylle vastine olisi keskustelu sen eksistentiaalisista riskeistä, jotka vetoavat Arnold Schwarzeneggerin sarjakuvaukseen. Terminator. Vaikka sekä kyberturvallisuus että tekoäly jakavat hyödyttömien matkatavaroiden taakan, niillä on myös jotain tärkeämpää: tekoäly ja kyberturvallisuus tulevat todennäköisesti yhä enemmän toisistaan ​​riippuvaisemmiksi. Valtiot ovat pitkään yrittäneet lieventää riskejä ja tarttua kyberavaruuden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Kuten he nyt pelata kiinni pyrkiessään sääntelemään ja neuvottelemaan tekoälyn käyttöä koskevista yhteisistä periaatteista valtioiden tulisi varmistaa, että niiden kyberdiplomatiaa ja tekoälydiplomatiaa ei harjoiteta siiloissa. Niitä on pyrittävä mahdollisimman tiiviisti yhdessä.

Mikään valtio ei halua jäädä jälkeen kilpailussa strategisen edun turvaamisesta tekoälyssä tai kyberavaruudessa – vaikka realistisesti ajatellen jotkut osavaltiot ovat paremmassa asemassa kuin toiset viljelemään tekoälyinnovaatioita tukevaa kotimaista ekosysteemiä ja hyödyntämään sen toiminnallisia etuja. Vaikka tekoäly ei ole kaukana kyberturvallisuuden uudesta kehityksestä, se tulee kuitenkin olemaan yhä integroituneempi sekä puolustus- että hyökkäysoperaatioihin kyberavaruudessa. Tämä lisää sitoutumisen nopeutta ja laajuutta ja herättää kysymyksiä siitä, kuinka varmistetaan riittävä inhimillinen ymmärrys ja hallinta – ja kuinka rajoittaa kilpailua, jotta voidaan vähentää tekoälyn harkitsemattoman tai eskaloivan käytön riskiä kyberavaruudessa.

Kyberdiplomatia ja kybervoima

Tekoälyn ja kybervoiman keskinäinen riippuvuus (lyhyesti: valtion kyky saavuttaa tavoitteensa kyberavaruudessa ja sen kautta) on silmiinpistävä esimerkki siitä, kuinka geopoliittisen kilpailun nykytrendit ovat vaikuttaneet siihen, miten ajattelemme tieteen ja nousevan teknologian kehitystä. Tämä ei ole uusi kehitys. Kansainväliset keskustelut vastuullisesta valtion käyttäytymisestä kyberavaruudessa ja pyrkimykset yhteistyöhön kyberrikollisuutta vastaan ​​ovat olleet muodollinen osa globaalia agendaa 20 vuotta. Tämän prosessin kautta valtiot ja valtiosta riippumattomat sidosryhmät (yksityiseltä sektorilta kansalaisyhteiskuntaan) ovat painineet Internetin ja digitaalisten teknologioiden nousun pimeämmän puolen kanssa keskusteltuaan kyberrikollisten ja vihamielisten valtioiden aiheuttamista uhkista. Diplomaattinen prosessi on kokenut ylä- ja alamäkiä, mutta se on tuonut esiin nousevan sopimuksen kansainvälisen oikeuden soveltuvuudesta kyberavaruuteen ja joukon vapaaehtoisia normeja, sääntöjä ja periaatteita, joiden pitäisi ohjata valtioiden toimintaa siinä. Monet keskustelut ovat vielä ratkaisematta, kuten olemassa olevien normien tulkinnasta ja täytäntöönpanosta, uusien normien laatimisen ansioista ja globaalin kyberdiplomatian seuraavan vaiheen parhaasta institutionaalisesta muodosta.

Ulkoministeriöt ja kyberdiplomatia

Isossa-Britanniassa ja muissa osavaltioissa ulkoministeriöt ovat tulleet yhä aktiivisemmiksi tässä asialistassa. Yhdellä tasolla ei ole yllättävää, että diplomaattipalvelu on johtava institutionaalinen toimija kyberdiplomatiassa, mutta toisella tasolla on muistettava, että suuri osa näiden diplomaattisten keskustelujen sisällöstä liittyy operatiiviseen toimintaan, joka on valtion asevoimien ja tiedustelupalvelujen toimialaa. Tästä johtuen kyberpolitiikan institutionaalinen maisema on jonkin verran täynnä – erityisesti niissä valtioissa, joilla on enemmän "kybervoimaa", kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Eri institutionaalisilla toimijoilla on erilaiset näkemykset siitä, millainen valtion politiikan tulisi olla, ja siihen liittyvät erilaiset osakkeet päätöksentekoprosessissa.

Yhdistyneen kuningaskunnan strategian neljällä iteraatiolla (2009, 2011, 2016 ja 2022), se on ollut ilmeistä että Yhdistynyt kuningaskunta on lisännyt investointejaan kyberstrategian diplomaattisiin ja ulkopoliittisiin osiin. Ulko-, kansainyhteisö- ja kehitysvirasto (FCDO) on aktiivinen maailmanlaajuisissa kyberneuvotteluissa ja -keskusteluissa, muun muassa foorumeilla, kuten YK:ssa ja ETYJ:ssä. Se rahoittaa ja kehittää muiden valtioiden ja alueellisten tahojen kybervalmiuksia. Se on myös mukana Yhdistyneen kuningaskunnan käsitteen kehittämisessä Vastuullinen, demokraattinen kybervalta, joka toimii sekä taustalla periaatteena, miten Yhdistynyt kuningaskunta lähestyy kybervoiman käyttöä, että strategisen viestinnän trooppisena välineenä Yhdistyneen kuningaskunnan pyrkiessä muokkaamaan kotimaista ja kansainvälistä keskustelua siitä, kuinka valtioiden tulisi organisoitua käyttämään kybervaltaa tarkasti, oikeasuhteisesti ja hyvin säännellysti.

Ulkoministeriöiden rooli tässä prosessissa on monitahoinen. Sen lisäksi, että ne johtavat neuvotteluja diplomaattisilla foorumeilla, ne tarjoavat ikkunan muiden valtioiden ajatteluun siitä, miten kybervalmiuksia tulisi käyttää ja säännellä, ja toimivat raportointilähteenä ulkomaisista tekoälyinnovaatioista (sekä tieteellisistä että poliittisista tai sääntelystä). Ulkoministeriöt ovat jo kauan sitten menettäneet monopolinsa suhteiden hoitamiseen muihin valtioihin – esimerkiksi puolustusministeriöillä on selkeä tarve pitää yhteyttä ulkomaisiin kollegoihinsa –, mutta ulkoministeriöillä on edelleen koordinoiva rooli varmistaakseen, että tätä ulkosuhteiden tilkkutäkkiä jatketaan johdonmukaisesti.

Ulkoministeriöt on organisoitava tehokkaaseen toimintaan esimerkiksi luomalla kyber- ja nousevan teknologian politiikan osastoja. FCDO:lla on ollut kyberpoliittinen osasto yli vuosikymmenen ajan ja se on kasvanut merkittävästi tuossa ajassa, mutta tulevaisuutta ajatellen on pätevä kysymys, voidaanko osastolla saada lisää johdonmukaisuutta yhdistämällä osasto kansainväliseen teknologiapolitiikkaan keskittyneen vastineen kanssa. Samoin ulkoministeriöiden tulisi politiikan alan lisäksi parantaa tietopohjaa poliittisille päätöksille luomalla ja resursoimalla kaadereita tutkimukseen ja analysointiin. Kaikille ulkoministeriöille, jotka lisäävät tekoälyä ja kybervoimaa koskevia poliittisia toimiaan, on hyödyllinen kysymys, miltä näyttäisi järkevä suhteellinen lisäys tukitoimintojen, kuten tutkimuksen, osalta. Vaarana on, että laitos tavoittelee yhtä ilman toista, että laitos saa kaiken kaikkiaan vähemmän rahaa. Jos valtiot ovat huolissaan geopoliittisesta kilpailusta tekoälyn ja kybervoiman alalla – ja he selvästi olemme huolestuneita – silloin tarvitaan systemaattista nettoarviointia muiden valtioiden kehityksestä. Tähän tulisi pyrkiä yhteistyössä liittolaisten ja kumppaneiden kanssa, mutta ensin on tarkasteltava kotimaisia ​​järjestelyjä ja määritettävä, ovatko ne tarkoituksenmukaisia.

Huippukokoukset: hyvä vai huono?

Lopuksi muutama sana Yhdistyneen kuningaskunnan suunnitellusta isännöinnistä a maailmanlaajuinen tekoälyn turvallisuutta käsittelevä huippukokous, jonka pääministeri ilmoitti äskettäisellä vierailullaan Yhdysvalloissa ja jonka on määrä tapahtua myöhemmin tänä vuonna. Tällaisten aloitteiden suhteen on helppo suhtautua kyynisesti tai skeptisesti. Ovatko kustannukset perusteltuja todennäköisillä hyödyillä? voitaisiinko heidän käyttämänsä virallinen kaistanleveys käyttää muihin, tuottavampiin asioihin? vai heijastavatko hallitusten päämiehet yhdessä kuvan sisällöllisestä sitoutumisesta, mutta johtavatko käytännössä vain vähän?

Rehellisesti sanottuna näillä huippukokouksilla voi olla paikkansa, kunhan ne ovat tuottava osa laajempaa työtä. Ne voivat ilmaista hallitusten päämiesten kiinnostusta, mikä voi edistää byrokratiaa. Vaikka läsnäololista on rajoitettu "samanmielisimpiin" osavaltioihin, tällä voi silti olla arvoa (äskettäinen esimerkki on Yhdysvaltain johtama Demokratian huippukokous) ja lyhyellä aikavälillä voi itse asiassa olla tuottavampi, mikä auttaa koordinoimaan sellaisten valtioiden liittoumaa, jotka ovat halukkaimpia ottamaan vastaan ​​haasteen varmistaa, että nousevan teknologian vaikutukset eivät heikennä demokratiaa, vapautta ja ihmisoikeuksia. Mutta saarnaaminen kääntyneille tekee vain niin paljon. Tämä pätee erityisesti silloin, kun vaihtoehtoista lähestymistapaa, kuten Kiinan, markkinoidaan energisesti valtioille on jo vastaanottavainen viestille, jonka mukaan uudet valvonta- ja valvontatekniikat voivat kallistaa hallitusten ja kansalaisten välistä tasapainoa entisestään.

Yhteenveto

Kyberdiplomatian globaali agenda on jo kiireinen, ja siellä käydään keskustelua valtion käyttäytymisen normeista kyberavaruudessa ja uusi tietoverkkorikossopimus. Samoin Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotus tekoälyn turvallisuutta käsittelevästä huippukokouksesta on vain yksi esimerkki kansainvälisten ponnistelujen tehostamisesta tekoälyn vaikutusten käsittelemiseksi. Ulkoministeriöiden haasteena on varmistaa johdonmukaisuus näiden kahden asialistan välillä, ja erityisesti tunnustetaan, että tekoälyn vaikutusten ymmärtäminen kybernormidiplomatiassa on ensisijaisen tärkeää. Ulkoministeriöiden tulee organisoitua, koordinoida tehokkaasti (kotimaisesti ja liittolaisten kanssa) ja osallistua muiden valtioiden asiaankuuluvan kehityksen ymmärtämiseen ja muokkaamiseen. Tekoälyn ja muiden nousevien teknologioiden vaikutukset kybervoimaan ovat merkittävä uusi painopisteala diplomatiassa ja ulkopolitiikassa. Ulkoministeriöiden on sopeuduttava tähän haasteeseen.

Tässä kommentissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä edusta RUSI:n tai minkään muun laitoksen näkemyksiä.

Onko sinulla idea kommentista, jonka haluaisit kirjoittaa meille? Lähetä lyhyt esittely osoitteeseen [email protected] ja otamme sinuun yhteyttä, jos se sopii tutkimusintresseihin. Täydelliset ohjeet kirjoittajille löytyvät tätä.