Maailman mielenterveyspäivää odotellessa Maailman terveysjärjestö (WHO) ja ihmisoikeusvaltuutetun toimisto (OHCHR) ovat tänään yhdessä ottaneet käyttöön ohjeen nimeltä "Mielenterveyden, ihmisoikeuksien ja lainsäädännön ohjeita ja käytäntöjä.” Tavoitteena on tukea maita uudistavat lakejaan ihmisoikeusloukkausten poistamiseksi ja parantaa laadukkaan mielenterveyshoidon saatavuutta.
Ihmisoikeusloukkaukset ja pakkokäytännöt psykiatriassa
Ihmisoikeusloukkauksia ja pakkokäytäntöjä terveydenhuollon alalla esiintyy edelleen kaikkialla maailmassa, ja niitä tukevat usein olemassa olevat lait ja politiikat. Näitä ovat sairaalahoito ja huonolaatuisten elinolojen hoitoonsekä fyysinen, psykologinen ja emotionaalinen pahoinpitely on yleistä useissa mielenterveyspalveluissa.
Vaikka useat maat ovat pyrkineet tarkistamaan lakejaan, politiikkaansa ja palvelujaan sen jälkeen, kun Yhdistyneiden Kansakuntien vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus hyväksyttiin vuonna 2006, vain harvat ovat ryhtyneet toimenpiteisiin asiaankuuluvan lainsäädännön muuttamiseksi merkittävässä määrin. Tämä on tarpeen näiden väärinkäytösten lopettamiseksi ja oikeuksien edistämiseksi mielenterveyshuollossa.
Tohtori Tedros Adhanom Ghebreyesus, WHO:n pääjohtaja korostaa, että "Mielenterveys on erottamaton osa oikeudesta terveyteen"
Hän myös väittää, että tämä päivitetyt ohjeet antaa maille mahdollisuuden tehdä muutoksia laadukkaan, yksilön toipumista edistävän ja heidän ihmisarvoaan kunnioittavan mielenterveyshuollon tarjoamiseksi. Tämä antaa terveydellisille ja psykososiaalisille vammaisille ihmisille mahdollisuuden elää tyydyttävää ja terveellistä elämää yhteisöissään.
Volker Türk, YK:n ihmisoikeusvaltuutettu korostaa mielenterveyspalveluiden muuttamisen tärkeyttä, ei vain niiden ulottuvuuden, vaan myös niiden ydinarvojen osalta, jotta varmistetaan, että ne todella vastaavat jokaisen ihmisen tarpeita ja arvokkuutta. Hän toteaa, että tämä julkaisu tarjoaa ohjeita siitä, kuinka oikeuksiin perustuva lähestymistapa voi helpottaa tarvittavaa muutosta terveydenhuoltojärjestelmissä.
Kannustetaan yhteisöihin perustuvaa tehokasta mielenterveyshuoltoa
Valtaosa valtion mielenterveysmenoista osoitetaan psykiatrisille sairaaloille, erityisesti korkean tulotason maissa, joiden osuus budjetista on 43 prosenttia. Todisteet osoittavat kuitenkin, että yhteisöpohjaiset hoitopalvelut eivät ole vain helpommin saatavilla, vaan myös kustannustehokkaampia ja tehokkaampia verrattuna mielenterveyden laitosmalleihin.
Ohjeessa hahmotellaan askeleita, joilla vauhditetaan laitoshoitoon siirtymistä ja luodaan yhteisölähtöinen, ihmisoikeusperiaatteisiin perustuva lähestymistapa mielenterveyshuoltoon. Tämä sisältää lainsäädännön täytäntöönpanon, joka korvaa laitokset asteittain osallisilla yhteisön tukijärjestelmillä ja yleisillä palveluilla, kuten toimeentulotuella, asumistuella ja vertaistukiverkostoilla.
Väärinkäytösten lopettaminen
Avajaistapahtumaan osallistuneiden ja kaikkien ohjeisiin osallistuneiden mielestä on tärkeää saada loppu pakkokeinot mielenterveyden alalla. Nämä käytännöt, kuten säilöönotto ja pakkohoito, eristäytyminen ja rajoitukset, loukkaavat yksilöiden oikeutta tehdä tietoisia päätöksiä omasta terveydenhoidosta ja hoitovaihtoehdoistaan.
Lisäksi, on yhä enemmän todisteita, jotka osoittavat näiden pakkokäytäntöjen vaikutukset sekä fyysiseen että henkiseen hyvinvointiin. Ne pahentavat olemassa olevia olosuhteita ja eristää yksilöt tukiverkostoistaan.
Ohjeeseen ehdotetaan sisällyttämistä säännöksiin, jotka poistavat pakkokeinon mielenterveyspalveluista. Siinä korostetaan tietoisen suostumuksen asettamisen tärkeyttä kaikkien mielenterveystoimien kulmakiveksi. Lisäksi se tarjoaa suosituksia siitä, miten tapauksia käsitellään oikeudellisten puitteiden ja politiikkojen puitteissa turvautumatta pakkokeinoihin.
Oikeuksiin perustuvan lähestymistavan omaksuminen mielenterveyteen
Tunnustetaan, että terveyden edistäminen ulottuu terveydenhuoltoalan ulkopuolelle, tämä uusi ohje on suunnattu lainsäätäjille ja päättäjille, jotka osallistuvat mielenterveyteen liittyvien lakien valmisteluun, muuttamiseen ja täytäntöönpanoon. Tämä sisältää lainsäädäntöä, joka käsittelee sellaisia kysymyksiä kuin köyhyys, eriarvoisuus ja syrjintä.
Ohjeissa on myös tarkistuslista, jonka avulla maat voivat arvioida, onko niiden terveyteen liittyvä lainsäädäntö linjassa kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Lisäksi se korostaa, kuinka tärkeää on kysyä neuvoja henkilöiltä, joilla on kokemusta, ja heitä edustavilta organisaatioilta olennaisena osana tätä prosessia. Se korostaa myös koulutuksen ja tietoisuuden lisäämisen merkitystä oikeuksiin liittyvistä asioista.
Vaikka ohjeissa ehdotetaankin joukko periaatteita ja määräyksiä, jotka voivat toimia kehyksenä lainsäädännölle, siinä tunnustetaan, että maat voivat joustavasti mukauttaa ja räätälöidä niitä omien olosuhteidensa mukaan. Tähän sisältyy sellaisten tekijöiden kuin konteksti, kielet, kulttuuriset herkkyydet, oikeusjärjestelmät ja muut huomioon ottaminen – kaikki samalla kun noudatetaan ihmisoikeusstandardeja.
10. lokakuuta Maailman terveysjärjestö (WHO) liittyi yhteisöihin viettämään Maailman mielenterveyspäivää 2023 teemalla "Mielenterveys on perusoikeus kaikille".
Suuri ja tärkeä tunnustusluettelo
Tämän ohjeen kehittämistä ja koordinointia johtivat Michelle Funk ja Natalie Drew Bold Maailman terveysjärjestön (WHO) mielenterveys- ja päihdeosaston Dévora Kestelin yleisen valvonnan alaisuudessa yhdessä taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien osaston kanssa. Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR). Kirjoitusryhmä Tämän julkaisun ovat kirjoittaneet yhdessä WHO ja OHCHR. WHO:n puolesta Alberto Vásquez Encalada (konsultti, Sveitsi), Michelle Funk (mielenterveyden ja päihdekäytön osasto, WHO) ja Natalie Drew Bold (mielenterveyden ja päihdekäytön osasto, WHO). OHCHR:n taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien jaoston henkilöstön jäsenten puolesta. WHO and OHCHR would like to thank the following individuals and organizations for their valuable contributions, feedback and inputs: External contributors and reviewers Natalie Abrokwa (University of Groningen, Kingdom of the Netherlands), Nazish Arman (Shuchona Foundation, Bangladesh), Peter Bartlett (Centre for Mental Health and Human Rights, Institute of Mental Health, Nottingham University/WHO Collaborating Centre on Mental Health, Disability and Human Rights, United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland), Shreya Bhardwaj (Charles University, Czech Republic), Valerie Bichelmeier (Make Mothers Matter, France), Joann Bond (Attorney General’s Chambers and the Ministry of Legal Affairs, Guyana), Mauro Giovanni Carta (University of Cagliari, Italy), Francesca Centola (Mental Health Europe, Belgium), Pyali Chatterjee (ICFAI University, India), Dixon Chibanda, (Friendship Bench and University of Zimbabwe, Zimbabwe), María Soledad Cisternas (former Special Envoy of the United Nations Secretary-General on Disability and Accessibility, Chile), Lee Allison Clark (Native Women’s Association of Canada, Canada), Jarrod Clyne (International Disability Alliance, Switzerland), Ria Mohammed-Davidson (Attorney at Law, Human Rights and Mental Health, Trinidad and Tobago), Maria de Lourdes Beldi de Alcântara (Universidade de São Paulo, Brazil), Eric Diaz Mella (Centro de Reorganimación Regional y Observatorio Social, Chile), Robert Dinerstein (American University Washington College of Law, the United States of America), Zuzana Durajová (Charles University, Czech Republic), Julian Eaton (CBM Global, the United Kingdom), Elisabetta Pascolo Fabrici (Azienda Sanitaria Universitaria Giuliano Isontina (ASUGI)/WHO Collaborating Centre for Research and Training in Mental Health, Italy), Alexandra Finch (Georgetown University, the United States), Leon Garcia (Centro and Hospital das Clínicas, Brazil), Neeraj Gill (Griffith University, Australia), Guilherme Gonçalves Duarte (Permanent Mission of Portugal in Geneva, Ministry of Foreign Affairs, Portugal), Piers Gooding (La Trobe Law School, Australia), Lawrence Gostin (O’Neill Institute for National and Global Health Law at Georgetown University Law Center, Georgetown University/WHO Collaborating Center for National and Global Health Law, the United States), Kristijan Grđan (Association for Psychological Support Croatia, Croatia, and Mental Health Europe, Belgium), Vivian Hemmelder (Mental Health Europe, Belgium), Edgar Hilario (Department of Health, Philippines), Torsten Hjelmar (Citizens Commission on Human Rights Europe, Denmark), Mushegh Hovsepyan (Disability Rights Agenda, Armenia), Dr Irmansyah (The National Research and Innovation Agency, Indonesia), Simon Njuguna Kahonge (Ministry of Health, Kenya), Olga Kalina (Georgian Network of (Ex)Users and Survivors of Psychiatry, Georgia, and the European Network of (Ex)Users and Survivors of Psychiatry (ENUSP), Denmark), Elizabeth Kamundia (Kenya National Commission on Human Rights, Kenya), Sylvester Katontoka (Mental Health Users Network of Zambia, Zambia), Brendan Kelly (Trinity College Dublin, Ireland), Hansuk Kim (Ministry of Health and Welfare, Republic of Korea), Seongsu Kim (Dawon Mental Health Clinic, Republic of Korea), Bernard Kuria (Ministry of Health, Kenya), Karilė Levickaitė (NGO Mental Health Perspectives, Lithuania, and Mental Health Europe, Belgium), Carlos Augusto de Mendonça Lima (World Psychiatric Association Section of Old Age Psychiatry, Switzerland), Laura Marchetti (Mental Health Europe, Belgium), Claudia Marinetti (Mental Health Europe, Belgium), Nemache Mawere (Ingutsheni Central Hospital, Zimbabwe), Felicia Mburu (Article 48 Initiative, Kenya), Roberto Mezzina (International Mental Health Collaborating Network and World Federation for Mental Health, Italy), Kendra Milne (Health Justice, Canada), Angelica Chiketa Mkorongo (Zimbabwe Obsessive Compulsive Disorder Trust, Zimbabwe), Guadalupe Morales Cano (Fundación Mundo Bipolar and European Network of (Ex)Users and Survivors of Psychiatry, Spain), Fabian Musoro (Ministry of Health, Zimbabwe), Macharia Njoroge (Championing for Community Inclusion in Kenya, Kenya), Nasri Omar (Ministry of Health, Kenya), Cheluchi Onyemelukwe-Onuobia (Babcock University, Nigeria), Hazel Othello (Ministry of Health, Trinidad and Tobago), Gemma Parojinog (Commission on Human Rights, Philippines), Soumitra Pathare (Indian Law Society, India), Eduardo Pinto da Silva (Ministry of Foreign Affairs, Portugal), Gerard Quinn (UN Special Rapporteur on the Rights of Persons with Disabilities, Ireland), Carlos Rios-Espinosa (Human Rights Watch, the United States), Gabriele Rocca (World Association for Psychosocial Rehabilitation and WAPR Human Rights Committee, Italy), Jean-Luc Roelandt (Service de recherche et de formation en santé mentale, Etablissement Public de Santé Mentale (EPSM) Lille Métropole/Centre collaborateur de l’OMS pour la Recherche et la Formation en Santé mentale, France), Marta Rondon (Instituto Nacional Materno Perinatal, Peru), Artur Sakunts (Helsinki Citizens’ Assembly – HCA Vanadzor, Armenia), San San Oo (Aung Clinic Mental Health Initiative, Myanmar), Liuska Sanna (Mental Health Europe, Belgium), Josep Maria Solé Chavero (Support-Girona Catalonia, Spain), Slađana Štrkalj Ivezić (University Psychiatric Hospital Vrapče, Croatia), Charlene Sunkel (Global Mental Health Peer Network, South Africa), Kate Swaffer (Dementia Alliance International, Australia), Bliss Christian Takyi (St.
