Ihmisen sormenjälki kasvihuonekaasuihin

Kasvihuonekaasuja esiintyy luonnossa ja ne ovat välttämättömiä ihmisten ja miljoonien muiden elävien olentojen selviytymiselle, koska ne estävät osan auringon lämmöstä heijastumasta takaisin avaruuteen ja tekemällä maapallosta elinkelpoisen. Mutta yli puolentoista vuosisadan teollistumisen, metsien hävittämisen ja laajamittaisen maatalouden jälkeen kasvihuonekaasujen määrät ilmakehässä ovat nousseet ennätystasoille, joita ei ole nähty kolmeen miljoonaan vuoteen. Kun väestö, taloudet ja elintaso kasvavat, kasvaa myös kasvihuonekaasupäästöjen kumulatiivinen taso.

On olemassa joitain vakiintuneita tieteellisiä peruslinkkejä:

• Kasvihuonekaasujen pitoisuus maapallon ilmakehässä on suoraan yhteydessä maapallon keskilämpötilaan;
• Pitoisuus on noussut tasaisesti ja sen mukana myös maapallon keskilämpötilat teollisen vallankumouksen ajoista lähtien;
• Yleisin kasvihuonekaasu, joka muodostaa noin kaksi kolmasosaa kasvihuonekaasuista, hiilidioksidi (CO₂), on suurelta osin fossiilisten polttoaineiden polttamisen tuote.

YK:n hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli Change (IPCC) perusti Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) ja Yhdistyneiden kansakuntien ympäristö tarjota objektiivinen tieteellisen tiedon lähde.

Kuudes arviointikertomus

IPCC:n kuudes arviointiraportti, joka julkaistaan ​​maaliskuussa 2023, antaa yleiskatsauksen ilmastonmuutostieteen tietämyksen tilasta korostaen uusia tuloksia vuoden 2014 viidennen arviointiraportin julkaisemisen jälkeen. kolme IPCC:n työryhmää – fysiikan tieteessä; vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus; ja lieventäminen – sekä kolmesta erityiskertomuksesta Ilmaston lämpeneminen 1.5 ° C, On Ilmastonmuutos ja maa, ja Meri ja kryosfääri muuttuvassa ilmastossa.

Mitä tiedämme IPCC:n raporttien perusteella:

• On selvää, että ihmisen vaikutus on lämmittänyt ilmakehää, merta ja maata. Ilmakehässä, valtamerissä, kryosfäärissä ja biosfäärissä on tapahtunut laajoja ja nopeita muutoksia.
• Viimeaikaisten muutosten laajuus koko ilmastojärjestelmässä – ja ilmastojärjestelmän monien osien nykytila ​​– ovat ennennäkemättömiä vuosisatojen ja tuhansien vuosien aikana.
• Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos vaikuttaa jo moniin sään ja ilmaston äärimmäisyyksiin kaikilla alueilla ympäri maailmaa. Näyttö äärimmäisyyksien, kuten lämpöaaltojen, rankkasateiden, kuivuuden ja trooppisten syklonien, havaituista muutoksista ja erityisesti niiden ihmisen vaikutuksesta johtuvasta vaikutuksesta on vahvistunut viidennen arviointiraportin jälkeen.
• Noin 3.3–3.6 miljardia ihmistä elää olosuhteissa, jotka ovat erittäin herkkiä ilmastonmuutokselle.
• Ekosysteemien ja ihmisten haavoittuvuus ilmastonmuutokselle vaihtelee huomattavasti alueiden välillä ja sisällä.
• Jos ilmaston lämpeneminen ylittää ohimenevästi 1.5 °C seuraavien vuosikymmenten aikana tai myöhemmin, monet ihmisen ja luonnon järjestelmät kohtaavat vakavia lisäriskejä verrattuna alle 1.5 °C:een.
• Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen koko energia-alalla edellyttää suuria muutoksia, mukaan lukien fossiilisten polttoaineiden kokonaiskäytön huomattava vähentäminen, vähäpäästöisten energialähteiden käyttöönotto, siirtyminen vaihtoehtoisiin energiankantajiin sekä energiatehokkuus ja -säästö.

Globaali lämpöhttps://europeantimes.news/environment/1.5°C

IPCC julkaisi lokakuussa 2018 a erikois raportti 1.5 asteen ilmaston lämpenemisen vaikutuksista toteamalla, että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1.5 asteeseen vaatisi nopeita, kauaskantoisia ja ennennäkemättömiä muutoksia kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Raportin mukaan ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1.5 celsiusasteeseen verrattuna 2 asteeseen voisi olla käsi kädessä kestävämmän ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan varmistamisen kanssa, sillä se hyödyttää selkeästi ihmisiä ja luonnollisia ekosysteemejä. Aiemmissa arvioissa keskityttiin arvioimaan vahinkoja, jos keskilämpötila nousi 2°C, mutta tämä raportti osoittaa, että monet ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset tulevat 1.5°C:een.

Raportissa korostetaan myös useita ilmastonmuutoksen vaikutuksia, jotka voitaisiin välttää rajoittamalla ilmaston lämpeneminen 1.5 celsiusasteeseen verrattuna 2 celsiusasteeseen tai enemmän. Esimerkiksi vuoteen 2100 mennessä maailmanlaajuinen merenpinnan nousu olisi 10 cm alhaisempi, kun ilmaston lämpeneminen olisi 1.5 °C verrattuna 2 °C:seen. Jäämeren todennäköisyys kesällä ilman merijäätä on kerran vuosisadassa, kun ilmaston lämpeneminen on 1.5 °C, kun taas vähintään kerran vuosikymmenessä 2 °C. Koralliriutat pienenevät 70–90 prosenttia, kun ilmasto lämpenee 1.5 °C:ssa, kun taas käytännöllisesti katsoen kaikki (> 99 prosenttia) katoaisi 2 °C:n lämpötilassa.

Raportissa todetaan, että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1.5 asteeseen vaatisi "nopeita ja kauaskantoisia" siirtymiä maalla, energialla, teollisuudessa, rakennuksissa, liikenteessä ja kaupungeissa. Maailman ihmisten aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen (CO2) pitäisi laskea noin 45 prosenttia vuoden 2010 tasosta vuoteen 2030 mennessä ja saavuttaa "nettonolla" noin vuonna 2050. Tämä tarkoittaa, että kaikki jäljellä olevat päästöt on tasapainotettava poistamalla hiilidioksidipäästöt ilmaa.

Yhdistyneiden kansakuntien oikeudelliset asiakirjat

Ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimus

YK-perhe on eturintamassa ponnisteluissa pelastaa planeettamme. Vuonna 1992 sen "Earth Summit" tuotti Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastomuutosta koskeva puitesopimus (UNFCCC) ensimmäinen askel ilmastonmuutosongelman ratkaisemisessa. Nykyään sillä on lähes universaali jäsenmäärä. Yleissopimuksen ratifioineet 197 maata ovat yleissopimuksen osapuolia. Yleissopimuksen perimmäisenä tavoitteena on estää ihmisten "vaarallinen" puuttuminen ilmastojärjestelmään.

Kioton pöytäkirja

Vuoteen 1995 mennessä maat aloittivat neuvottelut vahvistaakseen maailmanlaajuista vastausta ilmastonmuutokseen, ja kaksi vuotta myöhemmin hyväksyttiin Kioton pöytäkirja. Kioton pöytäkirja sitoo oikeudellisesti kehittyneet maat päästövähennystavoitteisiin. Pöytäkirjan ensimmäinen sitoumuskausi alkoi vuonna 2008 ja päättyi vuonna 2012. Toinen sitoumuskausi alkoi 1 ja päättyi vuonna 2013. Yleissopimuksen osapuolia on nyt 2020 ja sopimuspuolta 198 Kioton pöytäkirja

Pariisin sopimuksen