Marraskuussa 2023 EU:n ja Australian väliset neuvottelut vapaakauppasopimuksesta (FTA) romahtivat. Tämä johtui ensisijaisesti EU:n tiukoista vaatimuksista suojatuille maantieteellisille indikaattoreille – mahdollisuudelle markkinoida viinejä ja muita tuotteita tietyltä alueelta – sekä joustamattomasta lähestymistavasta maatalousviennin markkinoille pääsyyn.
Muutamaa viikkoa myöhemmin kävi ilmi, että EU:n ja Mercosurin neuvottelujen meneillään olevaa umpikujaa - suurelta osin Brysselin ympäristö- ja metsäkadon vaatimuksista johtuen - ei ollut ratkaistu, kun Brasilian presidentti Lula sanoi, että EU:lta "puuttuu joustavuutta".
Samaan aikaan EU:n neuvottelijat saivat päätökseen toisen ehdotettuun vapaakauppasopimukseen liittyvän neuvottelukierroksen Indonesian kanssa: käytännössä ei ole edistytty lähes puoleen kuukauteen, eikä tämä viimeinen kokouskaan ollut erilainen.
Kuva on selkeä:
kaupan helpottaminen ja markkinoiden avaaminen on pysähtynyt. Tämä on erityinen ongelma, koska Indonesia on yksi maailman suurimmista ja nopeimmin kasvavista kuluttajamarkkinoista. Vientimme Kiinaan ja Venäjälle supistuessa (ilmeisistä ja ymmärrettävistä syistä) suurten uusien markkinoiden avaamisen tulisi olla prioriteetti. Se ei näytä siltä.
Todisteet osoittavat, että tämä ei ole ongelma neuvottelukumppanimme kanssa. Viimeisten 12 kuukauden aikana Indonesia on saanut päätökseen sopimus Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kanssa (alle vuodessa). Se on äskettäin päivittänyt nykyisen sopimus Japanin kanssa, ja on neuvottelemaan Kanadan ja Euraasian talousliiton kanssa, muiden joukossa. Se on vain sisällä neuvotteluissa EU:n kanssa, että Indonesia on todennut edistymisen olevan hidasta ja vaikeaa.
Kyse ei ole vain vapaakauppasopimusneuvotteluista: Indonesian nostaman Maailman kauppajärjestön (WTO) EU:ta vastaan nostetun tapauksen odotetaan ratkeavan pian. Tämä tapaus uusiutuvien energialähteiden direktiiviä ja nikkelin vientiä koskevien kiistojen lisäksi tarkoittaa, että Indonesia pitää politiikkaamme protektionistisena ja kaupan vastaisena. Presidentinvaalit on määrä järjestää helmikuussa: edelläkävijä Prabowo on sanonut melko selvästi, että Indonesia "ei tarvitse EU:ta", korostaen "kaksoisstandardeja" EU:n kauppapolitiikassa.
Joten mikä on tie suhteen eteenpäin?
EU-vaalien ja uuden komission nimittämisen on ennakoitava lähestymistapaa. EU:n viennin edistäminen ja tulevien jättiläisten, kuten Indonesian ja Intian, markkinoille pääsyn laajentaminen on asetettava etusijalle. Teknokraattinen obstruktsiooni on korvattava vahvalla poliittisella johtajuudella ja sitoutumisella uusiin kauppakumppaneihin.
Näiden kumppanimaiden osallistuminen niihin vaikuttaviin EU:n politiikan aloihin – kuten Green Deal – on myös olennaista. Komissio näyttää arvioineen väärin, kuinka suuren reaktion EU:n metsien hävittämistä koskeva asetus saa aikaan: 14 kehitysmaata, mukaan lukien Indonesia, allekirjoittivat avoimen kirjeen, jossa se tuomitsi, ja WTO-haasteet ovat varmasti lähellä. Asianmukainen kuuleminen ja diplomaattinen yhteistyö olisi voinut estää tämän muodostumisen ongelmaksi. Tämän kuulemisen on ulotuttava suurlähetystöjä pidemmälle: Indonesiassa on miljoonia pienviljelijöitä, jotka tuottavat palmuöljyä, kumia ja kahvia, ja EU:n asetus vaikuttaa niihin pahasti. Yhteistyön puute tarkoittaa, että nämä äänet ovat nyt suoranaisesti vihamielisiä EU:ta kohtaan.
Indonesia ei yleisesti ottaen ole vihamielinen. Se jatkaa neuvotteluja komission kanssa, ja jotkin jäsenvaltiot – erityisesti Saksa ja Alankomaat – käyvät myönteisiä kahdenvälisiä keskusteluja. Mutta matkan suunta on huolestuttava: meillä ei ole varaa uuteen 5 vuoden pysähtymiseen kauppakeskusteluissa, kun taas poliittiset jännitteet kasvavat EU:n kaupan esteiden ympärillä (joista suurin osa ei ole edes alkanut vielä).
Vaalit voisivat ja niiden pitäisi tarjota uusi alku molemmille osapuolille. Sama pätee Intiaan (vaalit huhti-toukokuussa) ja ehkä jopa Yhdysvaltoihin (marraskuussa). Kaikkia näitä yhdistävä keskeinen kohta on, että ne toimivat vain, jos uusi komissio aikoo vakavasti edistää EU:n vientimahdollisuuksia – ja vähentää kaupan esteitä sen sijaan, että niitä pystyttäisiin lisää.
