Edelleen laillisesti hyväksytty mahdollisuus pakko- ja voimankäyttöön psykiatriassa on erittäin kiistanalainen kysymys. Se ei ole vain laajalle levinnyt, vaan useiden Euroopan maiden indikaattorit ja tilastot osoittavat sen lisääntyvän.
Yhä useammat ihmiset joutuvat psykiatristen pakkotoimenpiteiden kohteeksi. Ilmiöt, joiden uskotaan pätevän vain ääritapauksissa ja harvoille poikkeuksellisille ja vaarallisille henkilöille, on itse asiassa hyvin yleinen käytäntö.
"Ympäri maailmaa mielenterveysongelmista ja psykososiaalisista vammaisista kärsiviä ihmisiä suljetaan usein laitoksiin, joissa heidät on eristetty yhteiskunnasta ja syrjäytyneitä yhteisöistään. Monet joutuvat fyysisen, seksuaalisen ja henkisen väkivallan ja laiminlyönnin kohteeksi sairaaloissa ja vankiloissa, mutta myös yhteisössä. Ihmisiltä riistetään myös oikeus päättää itse mielenterveyshuollon ja -hoidosta, asuinpaikastaan sekä henkilö- ja talousasioistaan.Maailman terveysjärjestön (WHO) pääjohtaja tohtori Tedros Adhanom Ghebreyesus huomautti Yhdistyneiden kansakuntien kokous mielenterveyden ihmisoikeuksista pidettiin vuonna 2018.
Ja puheessaan, jonka hänen puolestaan piti tohtori Akselrod, WHO:n mielenterveysasioiden apulaispääosasto, hän lisäsi:
"Valitettavasti nämä rikkomukset ihmisoikeudet ovat aivan liian yleisiä. Niitä ei esiinny vain pienituloisissa maissa, joissa on vähän resursseja, vaan niitä esiintyy kaikkialla maailmassa. Rikkaissa maissa voi olla mielenterveyspalveluja, jotka ovat epäinhimillisiä, tarjoavat huonolaatuista hoitoa ja loukkaavat ihmisoikeuksia. Erityisen järkyttävää on, että näitä loukkauksia tapahtuu juuri niissä paikoissa, joissa ihmisten pitäisi saada hoitoa ja tukea. Tässä suhteessa joistakin mielenterveyspalveluista itsestään on tullut ihmisoikeusloukkausten välittäjiä."
Psykiatrian ihmisoikeuksien toteutuminen ja sitä kautta pakottamisen asteittainen lopettaminen – lain ja käytännön mukaan – on noussut tärkeäksi aiheeksi YK:n ihmisoikeusagendalla. Mutta ei vain YK, monissa Euroopan maissa, mielenterveyden alalla työskentelevät ammattilaiset ja vähiten henkilöt, jotka ovat kokeneet pakkokeinojen käyttöä ja väärinkäyttöä psykiatriassa.
Väkivalta, joka voi johtaa kidutukseen
Samassa YK:n mielenterveyttä ja ihmisoikeuksia käsittelevässä kokouksessa YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Zeid Al Hussein totesi:
"Psykiatriset laitokset, kuten kaikki suljetut tilat, synnyttävät syrjäytymistä ja erottelua, ja yhteen pakottaminen merkitsee mielivaltaista vapaudenriistoa. Ne ovat myös usein pahoinpitely- ja pakkokäytäntöjen sekä mahdollisesti kidutukseen johtavan väkivallan paikka."
Ihmisoikeusvaltuusto teki selväksi, että: "Pakkohoitoa – mukaan lukien pakkolääkitys ja pakotettu sähkökouristushoito sekä pakkolaitoshoito ja segregaatio – ei pitäisi enää harjoittaa."
Hän lisäsi, että "On selvää, että psykososiaalisista vammaisista ja mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten ihmisoikeuksia ei kunnioiteta laajalti kaikkialla maailmassa. Tähän on saatava muutos."
Pakkokeinojen käyttö (vapaudenriisto, pakkolääkitys, eristäytyminen ja pidättäminen ja muut) ovat itse asiassa hyvin yleisiä ja yleisiä psykiatriassa. Tämä voi johtua siitä, että psykiatrit eivät yleensä ota huomioon potilaan näkemyksiä tai kunnioita hänen koskemattomuuttaan. Voidaan myös väittää, että koska näiden voimankäyttöjen käyttö on laillisesti sallittua, niitä käytetään, koska niin on tehty vuosisatoja. Psykiatrian terveydenhuollon ammattilaiset eivät ole koulutettuja ja kokeneita siitä, miten ihmisten kanssa tulee toimia nykyaikaisesta ihmisoikeusnäkökulmasta.
Ja tämä perinteinen ja laajalle levinnyt ajattelu näyttää olevan syy lisääntyvään voimankäyttöön ja väkivaltaiseen ilmapiiriin monissa mielenterveysympäristöissä.
Nouseva suuntaus on vahingollista potilaille
Psykiatrian professorit, Sashi P Sashidharanja Benedetto Saraceno, Maailman terveysjärjestön (WHO) mielenterveys- ja päihdeosaston entinen johtaja ja tällä hetkellä Lissabonin maailmanlaajuisen mielenterveysinstituutin pääsihteeri, keskusteli asiasta pääkirjoitus julkaistu kansainvälisesti arvostetussa British Medical Journalissa vuonna 2017: “Nouseva suuntaus on vahingollinen potilaille, eikä sitä tue todisteet, ja se on käännettävä. Pakko eri muodoissaan on aina ollut keskeistä psykiatriassa, sen institutionaalisen alkuperän perintönä."
On käsittämätöntä, että muut ihmiset, tässä tapauksessa psykiatri(t), voisivat päättää oikeudesta elämään tai oikeudesta liikkumiseen tai syyttää barbaarisia ihmisiä tuhoavia "kohtelua"! Kysymys itsellesi: "Ja jos se olin minä?". Kiitos näiden ihmisoikeusloukkausten paljastamisesta!
Missä ovat ihmisoikeudet? He rikkovat lakia, jotain on tehtävä välittömästi tämän lopettamiseksi, olemme ihmisoikeusaikakautta, keski-iän toiminnan on LOPPETTU NYT.
Onnittelut niille, jotka tekevät jotain muuttaakseen tämän.
Se on räikeä ihmisoikeusloukkaus. Tämä ammatti luulee olevansa lain yläpuolella.
Täysin käsittämätöntä!!
Missä on yksilön vapaus?