Kansainvälinen shokki: Eugenics Ghost on edelleen elossa ja pyörii Euroopan neuvostossa

Euroopan neuvoston bioetiikkakomitea on viime vuosien aikana valmistellut uutta säädöstä pakkokeinojen käytöstä psykiatriassa. Väline on teknisesti biolääketieteen yleissopimuksen pöytäkirja, ja se perustuu kyseisen yleissopimuksen laajennukseen. Uusi tutkimus Euroopan neuvoston alkuperäisasiakirjoista havaitsi, että bioetiikkakomitean pöytäkirjan perustana olevien hakuteosten juuret ovat oikeudellisen asiakirjan teksti, joka luotiin valtuuttamaan eugeniikan aiheuttamaa lainsäädäntöä ja käytäntöjä. Tämä on valiokunnan tiedossa, vaikka puheenjohtaja ei olisikaan ilmoittanut siitä kaikille sen jäsenille.

Valiokunta on toistaiseksi ajanut pöytäkirjan viimeistelyä äänestettäväksi 2, vaikka se on tietoinen siitä, että se saattaa kaikki Euroopan neuvoston jäsenvaltiot oikeudelliseen konfliktiin, koska pöytäkirja on ristiriidassa kansainvälisen ihmisoikeussopimuksen kanssa. yleissopimuksen on ratifioinut 2021 Euroopan neuvoston 46:stä jäsenvaltiosta. Bioetiikkavaliokunta on kuitenkin jatkanut näin säilyttäen a Eugeniikka haamu Euroopassa ja tuhota kansainväliset pyrkimykset luoda yleismaailmalliset ihmisoikeudet kaikille.

Pöytäkirja vastaan ​​kansainväliset ihmisoikeudet

Bioetiikkavaliokunta työskentelee valtuuston päättävän elimen, ministerikomitean, ohjeiden mukaan. Ministerikomitea toimii kuitenkin bioetiikkakomitean muotoilemien ja toimittamien tietojen perusteella. Sitä on alusta alkaen koordinoinut komitean sihteeri Laurence Lwoff.

Bioetiikkatoimikunta on tällä tavoin kyennyt asettumaan poliittisesti puolustettavaan linjaan ylimmän elimen ja koko maailman kanssa, todellisuudessa toimien toisella agendalla.

Tämä alkoi jo ennen kuin ministerikomitea oli päättänyt varsinaisen lisäpöytäkirjan laatimisesta. Vuonna 2011 epävirallinen näkemystenvaihto kansainvälisestä ihmisoikeussopimuksesta Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (CRPD), erityisesti 14 artikla – Vapaus ja ihmisen turvallisuuspidettiin bioetiikan komiteassa. Komitea pohti, kuinka tällainen Euroopan neuvoston pöytäkirja voisi olla ristiriidassa vammaisyleissopimuksen kanssa, erityisesti tahdonvastaisen hoidon ja sijoittamistoimenpiteiden osalta.

Yleissopimus ja sen yleiset huomautukset ovat selvät. Yhdistyneiden kansakuntien vammaisten oikeuksien komitea kuitenkin selvensi myöhemmin bioetiikkakomitealle antamassaan lausunnossa, että "kaikkien vammaisten henkilöiden ja erityisesti henkisesti tai psykososiaalisesti vammaisten henkilöiden, mukaan lukien "mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden, tahaton sijoittaminen tai sijoittaminen laitokseen ', on kansainvälisessä oikeudessa kielletty yleissopimuksen 14 artiklan nojalla, ja se on mielivaltaista ja syrjivää vammaisten vapaudenmenetystä, koska se toteutetaan todellisen tai oletetun vamman perusteella.

Yhdistyneiden kansakuntien komitea huomautti lisäksi, että sopimusvaltioiden on "poistettava politiikka, lait ja hallinnolliset määräykset, jotka sallivat tai toteuttavat pakkohoitoa, koska kyseessä on jatkuva mielenterveyslakien rikkominen kaikkialla maailmassa, vaikka empiiriset todisteet osoittavat sen tehottomuuden ja mielenterveysjärjestelmiä käyttävien ihmisten näkemykset, jotka ovat kokeneet syvää kipua ja traumaa pakkohoidon seurauksena."

Euroopan neuvoston bioetiikkakomitea hyväksyi itse komiteassa käydyn keskustelun tuloksena a Lausuma Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksesta vammaisten henkilöiden oikeuksista marraskuussa 2011. Lausunto, vaikka se näennäisesti koskee vammaissopimusta, ottaa tosiasiassa huomioon vain komitean omaa yleissopimusta ja sen viitetyötä – Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Lausunnossa todetaan, että komitea tarkasteli Yhdistyneiden Kansakuntien vammaisten oikeuksia koskevaa yleissopimusta, erityisesti sitä, olivatko sen 14, 15 ja 17 artikla yhteensopivat "mahdollisuuden kanssa tietyin edellytyksin asettaa henkilölle, jolla on vakava mielenterveyshäiriö pakkosijoitukseen tai tahdosta riippumattomaan hoitoon, kuten muussa on ennakoitu kansalliset ja kansainvälisiä tekstejä"

Vertaileva teksti bioetiikkakomitean lausunnon keskeisestä kohdasta:

Lausunto CRPD:stä: ”Tahdosta riippumaton hoito tai sijoittaminen voi olla perusteltua vain, yhteydessä vakava mielenterveyshäiriö, jos alkaen hoidon puuttuminen tai sijoitus aiheuttaa todennäköisesti vakavaa haittaa henkilön terveydelle tai kolmannelle osapuolelle."

Yleissopimuksen ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä, 7 artikla: ”Laissa säädetyin suojaehtoin, mukaan lukien valvonta-, valvonta- ja valitusmenettelyt, henkilö, jolla on vakava mielenterveyshäiriö voidaan ilman hänen suostumustaan ​​kohdistaa hänen mielenterveyshäiriönsä hoitamiseen tähtääviin toimenpiteisiin vain, jos ilman tällaista hoitoa, aiheuttaa todennäköisesti vakavaa haittaa hänen terveydelleen"

Tämän jälkeen bioetiikkavaliokunta voisi edetä uuden oikeudellisen välineen laatimisessa, jolloin vaikuttaisi siltä, ​​että se olisi sopusoinnussa kansainvälisten ihmisoikeuksien kanssa, joihin neuvoston jäsenmaat ovat sitoutuneet. Valiokunta sai uuden toimeksiannon vuosille 2012 ja 2013, mukaan lukien tehtäväksi valmistella säädösluonnos "mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden suojelusta tahdonvastaisesta hoidosta ja sijoituksesta".

Parlamentaarisen edustajakokouksen huoli ja suositus pöytäkirjan peruuttamiseksi

Vaikka tämä valiokunnan työ ei ollut julkista, se havaittiin, ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen sosiaali-, terveys- ja kestävän kehityksen valiokunta esitti 1. lokakuuta 2013 Suositusesitys liittyvät tämän uuden oikeudellisen välineen laatimiseen.

Eduskuntavaliokunta totesi esityksessään CRPD:hen viitaten, että "Tänään kyseenalaistetaan juuri psykososiaalisesti vammaisten henkilöiden tahattoman sijoittamisen ja hoidon periaate. Edustajakokous toteaa myös, että vakiintuneista takuista huolimatta tahdosta riippumaton sijoitus ja hoito ovat itsessään alttiita väärinkäytöksille ja ihmisoikeusloukkauksille, ja tällaisten toimenpiteiden kohteeksi joutuneet raportoivat ylivoimaisesti kielteisistä kokemuksistaan.

Eduskuntavaliokuntaesitys johti asian laajaan tarkasteluun, jonka tuloksena a valiokunnan mietintö Maaliskuussa 2016 hyväksytty tapaus Euroopan neuvoston oikeudellista välinettä vastaan ​​psykiatrian pakkotoimenpiteistä. Suositus ministerikomitealle huomauttaen, että parlamentaarinen yleiskokous ymmärtää huolet, jotka saivat bioetiikkavaliokunnan työskentelemään tämän asian parissa, mutta että sillä on vakavia epäilyksiä uuden oikeudellisen välineen lisäarvosta tällä alalla.

Yleiskokous lisäsi, että sen "pääasiallinen huoli tulevasta lisäpöytäkirjasta liittyy vielä olennaisempaan kysymykseen: sen yhteensopivuuteen Yhdistyneiden Kansakuntien vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen (CRPD) kanssa".

Yleiskokous totesi, että "kaikki oikeudelliset välineet, jotka ylläpitävät yhteyttä tahattomien toimenpiteiden ja vammaisuuden välillä, ovat syrjiviä ja siten vammaisten vammaisten oikeuksien vastaisia. Se huomauttaa, että lisäpöytäkirjaluonnoksessa säilytetään tällainen yhteys, koska "mielenterveyshäiriö" muodostaa tahdonvastaisen hoidon ja sijoittamisen perustan muiden kriteerien kanssa."

Edustajakokous päätyi suositukseen, että ministerikomitea kehottaa bioetiikkakomiteaa "peruuttamaan ehdotuksen lisäpöytäkirjan laatimisesta mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden ihmisoikeuksien ja arvokkuuden suojelusta pakkosijoituksen ja tahdonvastaisen hoidon osalta". ”

Tässä parlamentaarisessa tarkastelussa ja suosituksessa käsiteltiin myös vuonna 2015 pidetyn julkisen kuulemisen vastauksia. Kuuleminen oli johtanut selkeisiin varoituksiin tai vastauksiin lisäpöytäkirjaluonnoksesta Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta, Euroopan unionin virastolta. perusoikeuksien puolesta (FRA), Yhdistyneiden Kansakuntien vammaisten oikeuksia käsittelevä komitea (CRPD), Yhdistyneiden Kansakuntien vammaisten oikeuksia käsittelevä erityisraportoija, Yhdistyneiden Kansakuntien erityisraportoija, joka käsittelee jokaisen oikeutta nauttia vammaisten oikeuksista. korkein saavutettavissa oleva fyysinen ja henkinen terveys sekä joukko sidosryhmiä, mukaan lukien tärkeät potilasjärjestöt.

Bioetiikkakomitean vastaus

Uutta pöytäkirjaa koskevan työn suunta ei muuttunut merkittävästi. Valiokunta antoi sidosryhmille mahdollisuuden osallistua kokouksiinsa ja tiedotti työstä verkkosivuillaan. Mutta suunta suuressa perspektiivissä ei muuttunut.

Komitea ilmoitti verkkosivuillaan, että tämän uuden pöytäkirjan tavoitteena on kehittää ensimmäistä kertaa oikeudellisesti sitovassa asiakirjassa ihmisoikeuksia ja biolääketieteen perussopimuksen 7 artiklan määräyksiä sekä 5 artiklan määräyksiä. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1 artiklan e alakohta. Pöytäkirjan tarkoituksena on antaa perustakeet, jotka koskevat tätä hyvin poikkeuksellista mahdollisuutta puuttua henkilöiden vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen.

Pöytäkirjan laatimisen viiteteksteiksi mainittiin selvästi ihmisoikeuksia ja biolääketieteellinen sopimus sekä Euroopan ihmisoikeussopimus. Lisäpöytäkirjan johdanto-osassa se mainitaan, ja monet muut maininnat, mukaan lukien Euroopan neuvoston bioetiikka mielenterveyssivusto, Työn perusta ja Mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojelua koskevan lisäpöytäkirjan tavoite.

Valiokunta lisäsi siihen osion verkkosivu että "työtä tehdään myös Yhdistyneiden Kansakuntien vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen valossa (katso myös CDBI:n hyväksymä lausunto), ja muut kansainvälisellä tasolla hyväksytyt asiaankuuluvat oikeudelliset välineet.” Lausunto, johon viitataan, on vuoden 2011 vammaisdirektiiviä koskeva lausunto, jonka tarkoituksena oli saada lukijat uskomaan, että valiokunta ottaa CRPD:n huomioon, vaikka se on itse asiassa täysin laiminlyönyt sen ja sen hengen, jolla se tulee ymmärtää ja soveltaa. . Valiokunta on tähän asti verkkosivuillaan välittänyt tämän 2011 lausunnon näkemyksen näennäisesti tarkoituksenaan johtaa harhaan ketään asianosaista, joka käy Euroopan neuvoston verkkosivuilla selvittääkseen, mistä on kyse.

Pöytäkirjan perusnäkökulma

Bioetiikkakomitean käsittelemän pöytäkirjan referenssiteos on ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä tehdyn yleissopimuksen 7 artikla, joka puolestaan ​​on jatkoa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 1 kohdan e alakohdasta.

Euroopan ihmisoikeussopimus laadittiin vuosina 1949 ja 1950. Sen oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen käsittelevässä osiossa, 5 artiklan 1 kohdan e alakohdassa, todetaan poikkeuksena ”terveelliset henkilöt, alkoholistit tai huumeiden väärinkäyttäjät tai kulkurit." Sellaisten sosiaalisten tai henkilökohtaisten realiteettien tai näkemyserojen vaikutuksen alaisiksi katsottujen ihmisten erottelu juontaa juurensa 1900-luvun alkupuolen laajalle levinneisiin syrjiviin näkemyksiin.

Poikkeus muotoiltiin Yhdistyneen kuningaskunnan, Tanskan ja Ruotsin edustaja, brittien johdolla. Se perustui huoleen, että tuolloin laadituilla ihmisoikeusteksteillä pyrittiin toteuttamaan yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, mukaan lukien mielenterveysongelmista kärsivien (psykososiaaliset vammaiset) henkilöt, mikä oli ristiriidassa näissä maissa voimassa olevan lainsäädännön ja sosiaalipolitiikan kanssa. Sekä Iso-Britannia, Tanska ja Ruotsi olivat tuolloin vahvasti eugeniikan kannattajia, ja ne olivat saaneet tällaisia ​​periaatteita ja näkemyksiä osaksi lainsäädäntöä ja käytäntöä.

"Epäterveen mielen" henkilöiden kohdistamista ohjasivat britit, jotka olivat hyväksyneet lainsäädännön vuonna 1890 ja täsmentäneet edelleen vuoden 1913 Mental Deficiency Act -lailla, joka määrittelee keinot "psyykkisten vajaakuntien" erottamiseksi turvapaikoissa.

Eugenistit olivat ehdottaneet ja ajaneet henkistä puutoslakia. Yhdistyneen kuningaskunnan Mental Deficiency Act -lain toiminnan huipulla 65,000 1930 ihmistä sijoitettiin "siirtokuntiin" tai muihin instituutioihin. Sekä Tanskassa että Ruotsissa XNUMX-luvulla säädettiin eugenialakeja, joissa Tanskassa erityisesti sallittiin ei-vaarallisten mielenterveyshäiriöisten henkilöiden vapaudenmenetys.

Juuri sen valossa, että eugeniikka on yleisesti hyväksytty osaksi väestönhallinnan sosiaalipolitiikkaa, on tarkasteltava Yhdistyneen kuningaskunnan, Tanskan ja Ruotsin edustajien ponnisteluja Euroopan ihmisoikeussopimuksen valmisteluprosessissa. hallituksen lupaa eristää ja lukita ja poistaa yhteiskunnasta "terveettömät henkilöt, alkoholistien tai huumeiden väärinkäyttäjät ja kulkurit".

Ihmisoikeuksien ja biolääketieteen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan taustalla oleva näkemys siis – vaikka sen näennäinen pyrkimys onkin suojella ihmisoikeuksia – todellisuudessa jatkaa eugeniikkaperiaatteiden pilaamaa syrjivää politiikkaa varsinaisista sanoista huolimatta. Se ei edistä ihmisoikeuksia; itse asiassa se on ristiriidassa Yhdistyneiden Kansakuntien vammaisten oikeuksien komitean määrittelemän ehdottoman kiellon kanssa vapaudenriistosta vamman perusteella.