Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous hyväksyi suosituksen ja päätöslauselman vammaisten henkilöiden laitosten poistamisesta. Molemmat ovat tärkeitä suuntaviivoja ihmisoikeuksien täytäntöönpanossa tällä alalla tulevina vuosina.
Sekä Suositus ja päätöslauselma hyväksyttiin erittäin suurella ääntenenemmistöllä Assemblyn kevätistunto huhtikuun lopussa. Kaikki poliittiset ryhmät, kuten kaikki keskustelun aikana puhuneet, tukivat mietintöä ja sen suosituksia, mikä vahvisti vakaasti vammaisten oikeudet osana eurooppalaista asialistaa.
Reina de Bruijn-Wezeman edustajakokouksen sosiaali-, terveys- ja kestävän kehityksen valiokunnasta oli johtanut edustajakokouksen lähes kaksi vuotta kestäneen asian tutkinnan. Hän esitteli nyt havaintonsa ja suosituksensa täysistunnossa yksimielisen päätöksen jälkeen hyväksyntä komiteassa.
Hän kertoi yleiskokoukselle, että "vammaisilla ihmisillä on samat ihmisoikeudet kuin sinulla ja minulla. Heillä on oikeus asua itsenäisesti ja saada asianmukaisia yhteisöllisiä palveluita. Tämä pätee riippumatta siitä, kuinka intensiivistä tukea tarvitaan."
Hän lisäsi, että "deinstitutionalisaatio on mielestäni keskeinen ponnahduslauta mielenterveyden pakottamisen lopettamiselle. Vammaisten oikeus tasa-arvoon ja osallisuuteen tunnustetaan nyt kansainvälisellä tasolla erityisesti YK:n ansiosta. vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus, CRPD, hyväksytty vuonna 2006."
Reina de Bruijn-Wezeman totesi esitelmänsä viimeisenä kohdan: "Pyydän parlamenttia ryhtymään tarvittaviin toimiin asteittain kumoamaan lainsäädäntö, joka sallii vammaisten henkilöiden sijoittamisen laitokseen, sekä mielenterveyslainsäädäntö, joka sallii hoidon ilman suostumusta ja olla tukematta. tai kannattaa säädöstekstiluonnoksia, jotka vaikeuttaisivat onnistunutta ja tarkoituksenmukaista laitosten poistamista ja jotka ovat vastoin vammaisyleissopimuksen kirjaimen henkeä."
komitean lausunto
Osana eduskuntakokouksen tavanomaista työskentelyä esitettiin toisen eduskunnan valiokunnan ns. lausunto mietinnöstä. Liliana Tanguy tasa-arvo- ja syrjimättömyysvaliokunnasta esitteli valiokunnan lausunnon. Hän huomautti, että "kokous on toistuvasti vahvistanut tukevansa vammaisten oikeuksien täysimääräistä kunnioittamista". Hän onnitteli Bruijn-Wezemania hänen mietinnöstään, jonka hän totesi selkeästi korostavan, miksi vammaisten laitosten poistamisen on oltava olennainen osa tätä lähestymistapaa.
Hän lisäsi, että hän myös "halua onnitella esittelijää, koska hänen mietinnössään ei ole pelkät poliittiset kannat. Se kiinnittää huomiota konkreettisiin toimenpiteisiin, joita valtiot voivat ja niiden tulisi toteuttaa varmistaakseen asianmukaisen, tehokkaan ja kestävän laitosten poistamisprosessin, kunnioittaen täysin vammaisten oikeuksia sekä rahoituslähteitä tämän saavuttamiseksi.
Laittoon sijoittaminen on vaarassa
Reina de Bruijn-Wezeman huomautti mietintönsä esittelyssä, että "sijoittaminen instituutioihin vaikuttaa yli miljoonan Euroopan kansalaisen elämään ja loukkaa laajasti vammaissopimuksen 19 artiklassa säädettyjä oikeuksia. vankka sitoutuminen laitosten poistamiseen."
Tämä on nähtävä siinä näkemyksessä, että vammaiset ovat yhteiskunnamme haavoittuvimpia yksilöitä. Ja laitosten sijoittaminen "saa heidät systeemisten ja yksilöllisten ihmisoikeusloukkausten riskiin, ja monet kokevat fyysistä, henkistä ja seksuaalista väkivaltaa", hän sanoi yleiskokouksessa.
Se, että se ei ole tyhjiä sanoja, vahvistettiin tiukasti, kun Irlantilainen Thomas Pringle, joka puhui Yhdistyneen Euroopan vasemmiston ryhmän puolesta, päätti antaa esimerkkejä Irlannista ja jopa omasta vaalipiiristään keskuksen asukkaiden seksuaalisesta hyväksikäytöstä. tule valoon. Hän kertoi parlamentaarikoille kaikkialta Euroopasta, että Irlannissa on ollut pitkä historia paljastetuista väärinkäytöksistä viimeisten kymmenen vuoden aikana tai enemmänkin, ja hallituksen on täytynyt pyytää kansalaisilta anteeksi säännöllisesti.
"Oli vain ajan kysymys, milloin vammaisille on pyydettävä anteeksi laiminlyönnistä ja pahoinpitelystä, jota he ovat saaneet valtion majoittuessaan", Thomas Pringle lisäsi.
Euroopan liberaalidemokraattien liiton (ALDE) puolesta puhunut Beatrice Fresko-Rolfo totesi, että vammaiset ja heidän perheensä joutuvat usein sekaannukseen toimielinjärjestelmässä heidän perusoikeuksiensa kustannuksella. – Suurimman osan ajasta heidät sijoitetaan instituutioihin, kun he voisivat hyvinkin kukoistaa niiden ulkopuolella, hän huomautti.
Hän kertoi edustajakokoukselle, että hän henkilökohtaisesti "jakaa kaikki väitteet eduista, joita laitosten poistamisesta koituu sekä valtiolle, asianomaisille ihmisille että yhteiskuntamalleillemme". Hän lisäsi, että "lyhyesti sanottuna uusi terveyspolitiikka, joka perustuisi inhimillisten ja taloudellisten resurssien lisäämiseen kaupungin hoitoon."
Haavoittuvimmat ja haasteellisimmat kansalaiset
Euroopan kansanpuolueen ja kristillisdemokraattien ryhmän puolesta puhuva Joseph O'Reilly korosti, että "sivistyneen yhteiskunnan todellinen mitta on se, kuinka se reagoi haavoittuvimpiin ja haasteellisimpiin kansalaisiinsa". Ja hän täsmensi sen sanoessaan: "Liian pitkään vastaus vammaisiin henkilöihin on ollut laitoshoitoon asettaminen, avainten heittäminen pois ja törkeän riittämätön hoito, ellei hyväksikäyttö. Meidän on poistettava psykiatrisista häiriöistä kärsivät henkilöt. Psykiatrinen hoito on ja on ollut lääketieteen Tuhkimo."
Constantinos Efstathiou Kyproksesta kommentoi lisäksi tarvetta huolehtia haavoittuvista: "Institutionalisointi osoittautui vuosien ajan tekosyyksi olla ottamatta vastuutamme, erityistä vastuuta ja velvollisuutta huolehtia haavoittuvista." Hän lisäsi, että "rajoittaminen ja unohtaminen ei ole enää hyväksyttävää. Haavoittuvassa asemassa olevia kanssakansalaisiamme on tuettava ja heillä on oltava vapaus käyttää ihmisoikeuksiaan periaatteessa kustannuksista tai ponnisteluista riippumatta.
Heike Engelhardt Saksasta totesi, että "yhteiskuntamme on kokonaisuutena kutsuttu tarjoamaan osallistavia asumismuotoja, joissa vanhat ja nuoret asuvat yhdessä, joissa naapureina asuu yhdessä vammaisia ja avun tarpeessa olevia ihmisiä. Sellaiset elämänmuodot vievät meidät lähemmäksi tätä tavoitetta."
"On tärkeää ja oikein, että mielenterveydellä on paikkansa täällä Euroopan neuvostossa", hän lisäsi. ”Meidän on varmistettava, että suosituksemme noudattavat YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimusta vuodelta 2006. Sopimuksessa ymmärretään, että ihmisoikeudet koskevat kaikkia. Ne eivät ole jaettavissa. Vammaisten tulee pystyä tekemään omat päätöksensä aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä. Olemme täällä tänään siirtyäksemme hieman lähemmäs tätä tavoitetta.
Institutionalisointi vaaditaan
Margreet de Boer Alankomaista huomautti, "Siirtyminen kohti vammaisten henkilöiden laitoshoitoon poistamista on sekä kipeästi tarpeellista että sitä vaaditaan valtioiden ihmisoikeusvelvoitteissa, joissa laitosten sijoittamisesta tulisi luopua. Sitä käytetään edelleen aivan liian usein kaikenlaisessa hoidossa, sekä fyysisesti vammaisten että psykiatristen ongelmien hoidossa.
"Deinstitutionalisoinnin perimmäisenä tavoitteena on antaa vammaisille mahdollisuus elää tavallista elämää tavallisissa paikoissa, elää itsenäisesti yhteisössään tasavertaisesti muiden kanssa", Fiona O'Loughlin Irlannista huomautti.
Sitten hän esitti retorisen kysymyksen "Mitä meidän täytyy tehdä saavuttaaksemme sen?" Mihin hän vastasi lausunnolla: "Tarvitsemme kattavan vammaisuustietoisuuden lisäämisen koulutuksen vammaisuuden ihmisoikeusmallin mukaisesti. Vasta sitten voimme alkaa kohdata tiedostamatonta harhaa ja nähdä ja arvostaa vammaisia ihmisiä sellaisina kuin he ovat yhteiskunnan kansalaisina, jotka kykenevät vaikuttamaan yhteiskuntaan ja elämään itsenäisesti."
Ja tietoisuuden lisäämistä tarvitaan. Antón Gómez-Reino alkaen Espanja ilmaisi uskovansa, että "elämme tasa-arvon vaikeita aikoja, myös demokratioissamme on monia pimeitä voimia, jotka nostavat ennakkoluuloja pöydälle. Ja juuri siksi meidän on myös vahvistettava sitoutumistamme vammaisiin.
Yhdessä muiden puhujien kanssa hän totesi: "Ei ole hyväksyttävää, että vastaus vammaisille kansalaisillemme on sulkeminen ilman vaihtoehtoja, sen unohtaminen ja se on oikeuksien loukkaamista ja puuttumista." Hän huomautti, että "Meidän on mentävä pidemmälle kuin yksinkertaiset, patologista ja eristäytyneet visiot, joita jotkut edelleen puolustavat, ja mallit, jotka ratkaisevat vain ja yksinomaan vapaudenriiston. Nämä tilanteet vaativat suurempaa herkkyyttä ja ennen kaikkea suurempaa sitoutumista lainsäätäjiltä ja yleisöltä."
Pitkän aikavälin strategia
Reina de Bruijn-Wezeman teki esityksessään selväksi, että keskeinen haaste on varmistaa, että itse institutionalisointiprosessi toteutetaan ihmisoikeuksia noudattaen.
Hän selitti, että laitoshoitoon siirtyminen "vaatii pitkän aikavälin strategian, joka varmistaa, että laadukasta hoitoa on saatavilla yhteisön ympäristöissä. Laitoksissa olevien henkilöiden integroituessa uudelleen yhteiskuntaan, tarvitaan kokonaisvaltaista sosiaalipalvelua ja yksilöllistä tukea laitoshoitoon siirtymisprosessissa näiden henkilöiden ja monissa tapauksissa heidän perheidensä tai muiden omaishoitajien tukemiseksi. Tällaiseen tukeen on liitettävä erityinen pääsy laitosten ulkopuolisiin palveluihin, jotka mahdollistavat hoidon, työn, toimeentulotuen, asunnon jne.
Hän varoitti, että "jos laitosten purkamisprosessia ei johdeta kunnolla ja ottamatta huomioon kunkin asianomaisen henkilön erityistarpeita, sillä voi olla valitettavia seurauksia".
Pavlo Sushko Ukrainasta vahvisti tämän olevan tarpeellista maansa kokemuksen perusteella. Hän totesi, että "Monissa Euroopan maissa on deinstitutionalisointistrategioita tai ne ovat ainakin ottaneet käyttöön toimenpiteitä laajemmassa vammaisstrategiassa." Mutta myös, että nämä on tehtävä kyseisen maan olemassa olevien olosuhteiden perusteella.
Hän sanoi, että "jokaisella maalla on oma temponsa ja edistymisensä tässä uudistuksessa." Näkökulma, jonka muut puhujat jakoivat.
Kokemusten jakaminen
Useat puhujat mainitsivat maittensa näyttämön sekä hyvät että huonot. Ann-Britt Åsebolin mainitsemat hyvät esimerkit Ruotsista nousivat esiin. Hän huomautti, että vammaisilla on oikeus omaan asuntoon Ruotsissa ja siihen, että he voivat elää itsenäistä elämää. Muita esimerkkejä mainittiin Azerbaidžanista ja jopa Meksikosta.
Reina de Bruijn-Wezeman kertoi The European Times hän oli tyytyväinen kansallisten kokemusten jakamiseen osana laitosten purkamisprosessia eri maissa, mitä edustajakokouksen puhujat olivat osoittaneet.
Keskustelun päätteeksi Reina de Bruijn-Wezeman kommentoi joidenkin poliittisten päättäjien taloudellisia huolenaiheita monimutkaisista vammaisista henkilöistä. Hän sanoi, että "laitoshoidossa maksetaan paljon rahaa huonommasta elämänlaadun tuloksesta." Hän kuitenkin vahvisti myös, että on totta, että laitosten purkaminen on kallista siirtymäkaudella, jolloin laitokset ovat vielä toiminnassa ja kunnallinen hoito on alkamassa. Mutta tämä on vain tämän siirtymäajan aikana, jonka hän arvioi olevan 5–10 vuotta.
Reina de Bruijn-Wezeman pohtiessaan keskustelua kertoi The European Times että hän arvosti laajaa tukea mietinnölle sekä päätöslauselmalle ja suositukselle. Hän kuitenkin huomautti myös, että siellä oli joitain "mutta". Hän viittasi muun muassa sveitsiläisen Pierre-Alain Fridezin lausuntoon, joka, vaikka tuki täysin mietinnön tavoitteita, oli ilmaissut "mutta". Hän uskoi, että joissakin tapauksissa institutionalisointi on valitettavasti ainoa ratkaisu monista syistä. Hän viittasi sellaisiin tapauksiin kuin erittäin korkea huumeriippuvuus ja omaishoitajien uupumus.
Oikeus valita ja arvokkuuteen
Päätöspuheessaan sosiaali-, terveys- ja kestävän kehityksen valiokunnan puheenjohtaja Selin Sayek Böke toisti, että ”jokaisella on oikeus valita, miten hän haluaa elää, kenen kanssa he asuvat, missä he asuvat ja miten he suorittavat päivittäisiä kokemuksiaan. Jokaisella ihmisellä on oikeus ihmisarvoon. Ja sellaisena kaiken politiikkamme on itse asiassa pyrittävä suojelemaan ja takaamaan tätä ihmisarvoa, oikeutta ihmisarvoiseen elämään. Ja tämä on ohjaava periaate paradigman muutoksessa, jonka YK on esittänyt vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen yhteydessä.
Hän huomautti, että yleissopimuksen 19 artiklassa todetaan selkeästi velvollisuutemme tunnustaa vammaisten yhtäläiset oikeudet ja varmistaa täysimääräinen osallisuus ja osallistuminen yhteisöön seuraavilla tavoilla: Yksi, elinolojen vapaa valinta; Toiseksi tämän valinnanmahdollisuuden varmistaminen, mikä tarkoittaa, että tarvitsemme taloudellisia ja taloudellisia resursseja tehdäksemme sen. Kolmanneksi varmistamalla kattavat ja kokonaisvaltaiset puitteet julkisten palvelujen tarjoamiselle näillä taloudellisilla keinoilla, jotka ulottuvat terveydenhuoltoon, koulutukseen, lyhyesti sanottuna työhön pääsystä, paitsi vammaisten, myös heidän perheidensä pääsystä elämään. todella rakentaa yhteisöpohjainen palvelu.
Hän lisäsi: "Meidän on varmistettava, että rakennamme yhteisöpohjaisen järjestelmän systeemisen strategian, hyvin sijoitetun talouspolitiikan, kokonaisvaltaisen kehyksen kautta ja valvomalla, että se todella tapahtuu."
Euroopan neuvoston parlamentaarisen edustajakokouksen Meksikon Pan-puolueen tarkkailija Éctor Jaime Ramírez Barba totesi, että "Meksikossa uskon, että meidän pitäisi noudattaa tässä mietinnössä annettua suositusta, jonka toivon tämän yleiskokouksen hyväksyvän."
