- Euroopan ihmisoikeussopimukseen, luetellaan perusoikeudet ja -vapaudet, joita yleissopimuksen ratifioineet valtiot eivät voi koskaan loukata. Näitä oikeuksia ovat muun muassa oikeus elämään tai kidutuksen kielto, oikeus vapauteen ja turvallisuuteen sekä oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen.
Yleissopimus tarjoaa yhteisen oikeusperustan, joka mahdollistaa saman käsityksen ihmisoikeuksista jokaiselle henkilölle riippumatta siitä, missä Euroopan maassa henkilö asuu, ja vaikka näillä valtioilla ei olisikaan samoja poliittisia, oikeudellisia tai sosiaalisia perinteitä.
Kirjoitettu toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina
Sopimus laadittiin ja kirjoitettiin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina suojellakseen yksilöitä valtioidensa väärinkäytöksiltä, luoda luottamusta väestön ja hallitusten välille ja mahdollistaa vuoropuhelu valtioiden välillä.
Eurooppa ja koko maailma ovat kehittyneet huomattavasti vuodesta 1950 lähtien sekä teknisesti että ihmisen ja yhteiskunnallisten rakenteiden näkökulmien osalta. Tällaisten seitsemän viime vuosikymmenen aikana tapahtuneiden muutosten vuoksi menneisyyden realiteetit ja ennakkoluuloton puute yleissopimuksen tiettyjen artiklojen muotoilussa asettavat haasteita näkemykselle ja suojelemiselle. ihmisoikeudet nykymaailmassa.
Näihin haasteisiin vastaamiseksi Eurooppa-valmistelukunnan on täytynyt kehittyä. Sitä on tarkistettu usein, ja uusia pöytäkirjoja on lisätty laajentamaan ihmisoikeuksien ulottuvuutta ja ottamaan huomioon yhteiskunnan muutokset, mukaan lukien uuteen teknologiaan, bioetiikkaan tai ympäristöön liittyvät asiat, mutta myös muut asiat, joita pidämme nykyään normaaleina, kuten esim. kuten omaisuuden suojelu, oikeus vapaisiin vaaleihin tai vapaaseen liikkuvuuteen.
Euroopan yleissopimuksen tekstin laatineet kehittäjät olivat koulutettuja ja toimivat aikana, jolloin ihmisoikeudet eivät olleet olleet lainsäädäntä- ja yhteiskuntamallin keskiössä. Siksi se oli alun perin välttämätöntä muotoilla. Siitä oli päästävä poliittiseen yhteisymmärrykseen maailmassa, joka oli juuri käynyt läpi kaksi maailmansotaa ja kohtasi monia erittäin vakavia haasteita, ja joissakin tapauksissa nämä maat eivät ehkä olleet vielä täysin valmiita yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin.
Uusia realiteetteja teknologian kehityksen ja sosiaalisten asenteiden kanssa
Sen jälkeen kun sopimus avattiin allekirjoittamista varten vuonna 1950, on tapahtunut merkittäviä muutoksia asenteessa sellaisiin asioihin kuin kuolemanrangaistus ja sukupuoleen ja vammaisuuteen perustuva syrjintä. Lisäksi Eurooppasopimusta on sovellettava myös asioihin, joita ei ollut olemassa vuonna 1950, kuten yleisillä alueilla ja kaupoissa laajalti käytössä olevat turvakamerat (tunnetaan nimellä CCTV), koeputkihedelmöitys (IVF), internet, erilaiset lääketieteen kehitys ja monet muut asiat.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, neuvoston tärkein oikeudellinen elin Eurooppa joka tulkitsee Eurooppa-yleissopimusta ja ratkaisee sen soveltamiseen tai sen puuttumiseen todellisessa elämässä liittyviä asioita sen käsiteltäväksi saatettaessa, on ratkaissut monia yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten abortti, avustettu itsemurha, ruumiinetsinnät, kotiorjuus, uskonnollisten symbolien käyttö kouluissa, toimittajien lähteiden suojaaminen ja DNA-tietojen säilyttäminen.
Joissakin tapauksissa Eurooppa-valmistelukuntaa ja tarkemmin sanottuna sen tulkintaa on arvosteltu, että se on laajentunut "yli sen, mitä yleissopimuksen laatijat ajattelivat allekirjoittaessaan sen". Tällaisia väitteitä ovat yleensä esittäneet tietyt konservatiiviset fraktiot, mutta niitä analysoitaessa ne todellisuudessa havaitaan olevan väärässä paikassa ja osoittavat vain vähän ymmärrystä siitä, miten lakeja laaditaan ja tulkitaan.
Vastustus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen "tuomioistuimesta", joka voi hyvin harvoissa tapauksissa perustua tuomioistuimen todelliseen kyseenalaiseen päätökseen, on yleensä jäljitettävissä asioihin, joissa kantelija on eri mieltä tuomiosta kuin tosiasiasta. Tuomioistuin tulkitsee tiettyä Euroopan yleissopimuksen näkökohtaa nykyisten olosuhteiden valossa, mukaan lukien muu kansainvälinen ihmisoikeuslaki.
Euroopan yleissopimuksen käsittely "elävänä instrumenttina" on välttämätöntä, jos lain halutaan mukautuvan näihin muutoksiin, ja mielekkäiden ihmisoikeuksien on säilyttävä todellisuutta. Eurooppalaisen yleissopimuksen on oltava "elävä väline" maailman muuttuessa muuttamatta ihmisoikeuksien henkeä.
