Euroopan ihmisoikeussopimuksen laativat ryhmät ja asiantuntijat muodostavassa Euroopan neuvostossa vuosina 1949-1950, perustuen aikaisempaan European Movementin laatimaan luonnokseen.
Laajojen keskustelujen jälkeen Euroopan neuvoston yleiskokous lähetti kesällä 100 yli 1949 kansanedustajaa laatiman ehdotuksensa ihmisoikeusperuskirjaksi neuvoston päättävälle elimelle ministerikomitealle.
Eurooppalaisen liikkeen luonnoksissa, joilla Euroopan neuvoston neuvoa-antavaan yleiskokoukseen vaikutettiin huomattavasti, määrättiin "vapauden mielivaltaisesta pidätyksestä, pidätyksestä ja maanpaosta sekä muista toimenpiteistä yleissopimuksen 9, 10 ja 11 artiklan mukaisesti. Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus."
Tämä teksti ei herättänyt keskustelua yleiskokouksessa, ja se toistettiin muuttamatta yleiskokouksen 8. syyskuuta 1949 antamaan suositukseen.
Asiantuntijakomitean luonnos uudeksi yleissopimuksen tekstiksi
Neuvoston ministerikomitea Eurooppa kokoontui marraskuussa 1949 ja kieltäytyi tarkastelun jälkeen hyväksymästä yleiskokouksen laatimaa yleissopimusluonnosta. Suurin huolenaihe oli se, että taattavat oikeudet vain lueteltiin ja että oikeuksien rajoitusten valvonta sisältyi yleiseen muotoon.
Ministerikomitea kehotti sitten perustamaan oikeudellisten asiantuntijoiden komitean laatimaan luonnoksen tulevalle keskustelulle. He antoivat yleiskokouksen suosituksen a Ihmisoikeudet Peruskirja äskettäin perustetulle ihmisoikeusasiantuntijakomitealle. Komitealle annettiin tehtäväksi määritellä, pitäisikö oikeudet määritellä tarkemmin, esimerkiksi saattaa ne nykyisen lainsäädännön ja ehtojen mukaisiksi, vai jättää ne yleisiksi periaatteiksi.
Asiantuntijakomitean toimeksiannossa todettiin, että "on kiinnitettävä asianmukaista huomiota edistymiseen, jota Yhdistyneiden Kansakuntien toimivaltaiset elimet ovat saavuttaneet tässä asiassa".
Kansainvälinen luonnos ihmisoikeussopimus Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeustoimikunnan vuoden 1949 puolivälissä laatima artikkeli sisälsi artikkelin henkilöiden turvallisuudesta, jossa todettiin:
"1. Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää tai vangita.
2. Keneltäkään ei saa riistää hänen vapauttaan muutoin kuin laissa säädetyin perustein ja sellaisen menettelyn mukaisesti."
Asiantuntijakomitea eteni oikeuksien supistamisen suuntaan positiivisiksi oikeudellisiksi muotoiluiksi, jotka näyttävät palvelleet valtion etujen turvaamista yksilön etujen sijaan. Valtion tuli nauttia oikeusturvasta muita valtioita vastaan, tämä oli ylivoimainen näkemys.
Euroopan neuvoston ihmisoikeusasiantuntijakomitealle toimitettiin "pääsihteerin vastaanottamat Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kommentit" 4. tammikuuta 1950. Näissä kommenteissa Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus muun muassa ehdotti muutoksia Euroopan unionin turvallisuutta koskevaan artiklaan. henkilö rajoittaa sitä tietyille henkilöille. He esittivät tämän seuraavasti: "Virheiltyjen henkilöiden tai alaikäisten laillinen pidättäminen laillisella määräyksellä opetusvalvontaa varten".
Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus oli jo ollut osapuolena samansisältöisessä esityksessä Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeustoimikunnalle koskien vuoden 1949 puolivälissä laadittua kansainvälistä luonnosta. ihmisoikeussopimus. Se perustui huoleen, että laaditulla ihmisoikeustekstillä pyrittiin panemaan täytäntöön yleismaailmalliset ihmisoikeudet, mukaan lukien mielenterveysongelmista kärsivien (psykososiaaliset vammaiset), mikä oli ristiriidassa Yhdistyneen kuningaskunnan ja muiden maiden lainsäädännön ja sosiaalipolitiikan kanssa.
Helmikuussa 1950 pidetyssä ensimmäisessä kokouksessaan ihmisoikeusasiantuntijakomitea käsitteli useiden jäsentensä tekemiä ehdotuksia. Ruotsalainen jäsen, tuomari Torsten Salén huomautti, että valtion pitäisi voida ryhtyä "tarpeisiin toimenpiteisiin" kiertokulkua ja alkoholismia vastaan.
Sir Oscar Dowson (Iso-Britannia) toisti hallituksensa ehdotuksen nimenomaan vapaudesta ja turvallisuudesta pääosin mielenterveyshäiriöisille (eli psykososiaalisista vammaisille) suunnatun artiklan.
Alustavassa yleissopimusluonnoksessa, josta asiantuntijakomitea lopulta päätti ensimmäisen kokouksensa lopussa, toistettiin sanasta sanaan yleismaailmallisen julistuksen artiklat oikeuksista elämään ja että: "Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää, vangita tai karkottaa. ”
Tämän jälkeen britit esittivät uuden tarkistuksen pienellä tekstimuutoksella, mutta samalla sisällöllä kuin heidän aikaisempi ehdotuksensa, seuraavaan valmistelukomitean kokoukseen. Komiteaan kuuluivat Sir Oscar Dowson (joka esitti ehdotuksen), Martin Le Quesne (Ison-Britannian ulkoministeriön diplomaatti), Birger Dons-Møller (Tanskan ulkoministeriön diplomaatti) ja tuomari Torsten Salén (Ruotsi).
Tällä kertaa neljän jäsenen komitea – joista kaksi oli Yhdistyneestä kuningaskunnasta, yksi Tanskasta (joka oli kannattanut alkuperäistä Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotusta) ja yksi Ruotsista – sisälsi sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että Ruotsin ehdottamia muutoksia yleissopimukseen. Tällä tarkistuksella henkilöturvallisuutta koskevassa artikkelissa erotettiin väestöstä "terveelliset henkilöt, alkoholistit tai huumeidenkäyttäjät tai kulkurit".
Yleissopimuksen viimeistely
Asiantuntijakomitean ministerikomitealle lopulta toimittama yleissopimusluonnos sisälsi kaksi artiklaa, jotka vastaavat nykyistä 5 artiklaa, jotka koskivat henkilön vapautta ja turvallisuutta.
Tämä yleissopimusluonnos käsitteli ylempien virkamiesten konferenssissa, joka kokoontui kesäkuussa 1950. Heillä oli paljon keskustelunaiheita, mutta he eivät tuntemattomista syistä peruneet henkilöiden vapautta ja turvallisuutta käsittelevän artikkelin tekstiä. Raportti ja korkeiden virkamiesten konferenssin hyväksymä yleissopimusluonnos esiteltiin Euroopan neuvoston ministerikomitealle elokuussa 1950. Ministerikomitea hyväksyi 7. elokuuta 1950 luonnoksen "ihmisoikeuksien ja ihmisoikeuksien suojelua koskevasta yleissopimuksesta". Perusvapaudet."
3. marraskuuta 1950 oikeudellisten asiantuntijoiden komitea tarkasteli yleissopimuksen tekstiä viimeisen kerran ja otti käyttöön useita muoto- ja käännöskorjauksia. Tuolloin 5 artiklaan tehtiin muutamia pieniä muutoksia, joista yksikään ei liity "terveellisten henkilöiden, alkoholistien tai huumeiden väärinkäyttäjien tai kulkurien" erityisiin poikkeuksiin. Valmistelukunta sai siten lopullisen muotonsa. Euroopan ihmisoikeussopimus allekirjoitettiin seuraavana päivänä.
Euroopan yleissopimus sallii vapaudenriiston "hulluuden" perusteella.
Yleissopimuksen 5 artikla, joka koskee oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen Yhdistyneen kuningaskunnan edustajien työn kautta, Tanska ja Ruotsi, kuten heidän ulkoministeriönsä eläkeläiset olivat ohjeistaneet, omaksuivat erityiskielen, joka mahdollisti erittäin laajan ja määrittelemättömän käsitteen "sopimattomat henkilöt" laillisen pidättämisen pelkästään sillä perusteella, että heillä on tai uskotaan olevan psykososiaalisia vammoja. Toisin sanoen Euroopan ihmisoikeussopimukseen on kirjoitettu, että psykiatriset tahattomat sitoumukset ja lisäksi alkoholistien ja kulkurien vapaudenriistot ovat eurooppalaisen ihmisoikeusstandardin mukaisia, kunhan ne tehdään kansallisen lain perusteella.
Tätä yleissopimuksen kohtaa ei ole muutettu sen jälkeen, ja se on edelleen voimassa.
