YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Michelle Bachelet avasi ihmisoikeusneuvoston istuntojen välisen kuulemisen mielenterveydestä ja ihmisoikeuksista 15.
Puhuessaan paneelin asiantuntijoille ja osallistujille eri puolilta maailmaa hän huomautti: "Pandemia on laajentanut psykososiaalisen tuen aukkoja. Ne ovat tulleet selvemmiksi. Ja niin on meidän globaalina yhteisönä kiireellisesti "edistää mielenterveyden paradigman muutosta ja hyväksyä, panna täytäntöön, päivittää, vahvistaa tai valvoa tarvittaessa kaikkia olemassa olevia lakeja, politiikkoja ja käytäntöjä".
Nykyiset mielenterveysjärjestelmät epäonnistuvat usein edelleen tukea hakevissa.
Joko siksi, että monilla psykososiaalisesti vammaisilla ja mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisillä ei edelleenkään ole pääsyä toipumiseen perustuviin tukipalveluihin tai koska he ovat joutuneet väkivallan noidankehän vuorovaikutuksessa heidän kanssaan.
Esimerkiksi arviot osoittavat, että yli 10 %:lla on mielenterveysongelmia kerrallaan. Hoidon kattavuus on sietämättömän huono, etenkin matalan ja keskitulotason maissa.
Historiallisesti psykososiaalisista vammaisista ja mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä on virheellisesti katsottu vaarallisiksi itselleen ja muille. Ne ovat edelleen yleisesti institutionalisoituja, joskus elinikäisiä; kriminalisoitu ja vangittu olosuhteiden vuoksi."
Mielenterveyspalveluiden skenaariot
Rouva Bachelet esitti sitten retorisen kysymyksen: "Hakisitko mielenterveystukea järjestelmästä, joka kieltää valinnan ja hallinnan sinuun vaikuttaviin päätöksiin, lukitsee sinut ja estää sinua ottamasta yhteyttä ystäviin ja perheeseen? Jos onnistuit voittamaan nämä haasteet, voisitko palata tähän järjestelmään?"
Hän jatkoi keskustelua tästä: "Tarkistakaamme kahta skenaariota.
Jos henkisestä ahdistuksesta kärsivä henkilö kohtaa väkivaltaa etsiessään terveydenhuoltoa, on reilua sanoa, että hän ei ehkä koskaan halua ryhtyä uudelleen sellaiseen palveluun. Toistuva tuen puute lisää syrjäytymisen, kodittomuuden ja lisäväkivallan riskiä.
Toisaalta, entä jos henkilön kohtaaminen mielenterveysjärjestelmän kanssa on sellainen, jossa hänen ihmisarvoaan ja oikeuksiaan kunnioitetaan? Missä asiaankuuluvat ammattilaiset ymmärtävät, kuinka heidän risteävät identiteettinsä vaikuttavat siihen, miten he käyttävät järjestelmää ja navigoivat siinä? Järjestelmä, joka ei ainoastaan vahvista yksilöä oman toipumisen agenttina, vaan se tukee hänen matkaansa terveyteen ja hyvinvointiin?
Tämä järjestelmä perustuu ihmisoikeudet.
Se on lähestymistapa, joka edistää luottamusta, mahdollistaa toipumisen ja tarjoaa sekä käyttäjille että ammattilaisille puitteet, joissa heidän ihmisarvoaan ja oikeuksiaan arvostetaan ja kunnioitetaan.
Mukaisesti Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus, on kiireellisesti siirryttävä institutionalisoinnista kohti osallisuutta ja oikeutta itsenäiseen elämään yhteisössä.
Tämä edellyttää enemmän investointeja yhteisöpohjaisiin tukipalveluihin, jotka vastaavat ihmisten tarpeita. Hallitusten on myös lisättävä investointeja ihmisoikeuserojen kaventamiseen, jotka voivat johtaa huonoon mielenterveyteen – kuten väkivaltaan, syrjintään ja riittämättömään ruoan, veden ja sanitaatiopalvelujen saatavuuteen, sosiaaliseen käyttöön. suojelu ja koulutus."
Hän päätti toteamalla, että "Oikeuden terveyteen, mukaan lukien mielenterveys, toteuttaminen voi vahvistaa ja palauttaa yksilön ihmisarvon ja edistää suvaitsevaisempia, rauhallisempia ja oikeudenmukaisempia yhteiskuntia."
