Pilar Alluén päivä

EU:n tuomioistuin antoi 30. toukokuuta 1989 tuomionsa Espanjan kansalaisen Pilar Alluén ennakkoratkaisupyynnössä.

Università Degli studi di Venezian vieraan kielen luennoitsijana (lettore) työskentelevä Allué oli riitauttanut Italian lain, jonka ehdoilla hän ja hänen Lettori-kollegoinsa voitiin työskennellä yhden vuoden sopimuksilla, joissa oli mahdollisuus uusia jopa 5 kertaa. Tuomioistuin katsoi, että Italian kansalaisiin ei sovellettu tällaista työsuhteen kestoa koskevaa rajoitusta, joka on syrjivä. Se oli yksinkertainen, avoin tapaus, jonka täytäntöönpano vaati vain, että Italia muutti vuosittaiset Lettori-sopimukset toistaiseksi voimassa oleviksi, ja palkkio sidottiin entiseen tapaan italialaisen opettajan vastineen palkkataulukkoon.

Sen sijaan, että sitä juhlittaisiin virstanpylväspäivänä, jona oikeus tasa-arvoiseen hoitoon voitettiin italialaisten kollegoiden kanssa, 30. toukokuuta 1989 on historiallinen ei-kansalliselle Lettori-opettajakunnalle aivan eri syistä. Se on lähtökohta, josta alkaen mitataan, kuinka kauan Italia ei noudata unionin tuomioistuimen Lettorin syrjintätuomioita. Sääntöjen noudattamatta jättäminen jatkuu tähän päivään huolimatta kolmesta myöhemmästä myönteisestä päätöksestä oikeudenkäynnissä, joka johtuu suoraan vuoden 3 päätöksestä. Sellaisenaan se on pisimpään jatkunut perustamissopimuksen vapaata liikkuvuutta koskevan määräyksen rikkomus.

Italia tulkitsi vuoden 1989 Alluén tuomion siten, että se hyväksyi vuosittaiset sopimukset ja teki laittomaksi uusimismäärän rajoituksen. Koska unionin tuomioistuimeen turvautuminen vie aikaa ja rahaa, Allué kiisti Italian rajoittavan tulkinnan. Myöhemmin vuonna 1993 annetussa tuomiossa selvensi täysin epäselvästi, että aikaisemman tuomion merkitys oli se, että ulkomailla olevilla opettajilla oli oikeus Italian kansalaisten toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiin.

Vuoden 1995 Italian laki hyväksyi toistaiseksi voimassa olevat sopimukset. Leikkaakseen tuomiosta yliopistoille aiheutuvia kustannuksia lailla kuitenkin samalla luokiteltiin Lettori uudelleen ei-opettajiksi, tekniseksi ja hallinnolliseksi henkilökunnaksi ja poistettiin ratkaisevasti italialaisen opettajakunnan parametri perustana palkkojen ja takautuvan jälleenrakennuksen taloudellisten selvitysten määrittelyssä. Alluén alaisen uran aikana.

Euroopan komission tehtävänä oli nyt perussopimusten ja siihen liittyvän Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valvojana haastaa Italia Alluén täytäntöönpanon laiminlyönnin vuoksi. Rikkomustapauksessa komissio vastaan ​​Italia Tuomioistuin totesi komission osalta vuonna 2001. Tämän päätöksen täytäntöönpanon laiminlyönnistä komissio aloitti myöhemmin täytäntöönpanomenettelyn, josta tuomioistuin antoi päätöksen vuonna 2006.

Täytäntöönpanotoimi oli erityisen korkea profiili helposti ymmärrettävistä syistä. Osoituksena siitä, kuinka vakavasti se piti Lettorin jatkuvaa syrjintää, komissio pyysi tuomioistuinta määräämään Italialle 309,750 XNUMX euron päivittäisen sakon.

Italia sääti viime hetken lain, jossa määrättiin Lettorin uran rekonstruoinnista osa-aikaisen tutkijan vähimmäisparametrin tai sitä parempien parametrien perusteella. Vaikka tuomioistuin totesi Italian syylliseksi määräajan noudattamiselle asetettuna aikana, tuomioistuin katsoi, että lain säännökset voisivat korjata syrjinnän, ja luopui suositellusta päivittäisestä sakosta.

Sakkojen uhka poistettiin, Italia ei sittemmin pannut lakia täytäntöön. Yliopistot jatkoivat tuomioistuimen tyydyttävinä pitämien selvitysten ja sopimusehtojen pidättämistä meenellisen noudattamisen varjolla.

Lettorin kanssa kiusattiin, että pitkä oikeudenkäyntijono ei lopulta ollut tuonut oikeutta. Valitsi tunne, että Italia ylittäisi EU:n oikeusvaltion oikaisutoimien avulla. Toukokuun 30. päivästä 1989 tuli synonyymi Pilar Alluén päivälle, mittapuulle, jonka perusteella mitattiin, kuinka kauan periksiantamaton jäsenvaltio saattoi kiertää perustamissopimuksen velvoitteitaan.

Kun kävi ilmi, että vuoden 2006 päätöstä ei pantu täytäntöön, komissio ryhtyi lisätoimiin. Pilottimenettely (mekanismi, joka otettiin käyttöön riitojen ratkaisemiseksi sovinnollisesti jäsenvaltioiden kanssa ja rikkomusmenettelyihin turvautumisen estämiseksi) käynnistettiin vuonna 2011. Seuraavien 10 vuoden aikana se ei selvästikään saavuttanut tarkoitustaan. Komissio aloitti varsinaisen rikkomusmenettelyn syyskuussa 2021.

Valtakunnallinen Lettori-laskenta, joka kattoi yliopistot Triestestä Cataniaan, oli dokumentoinut komissiota tyydyttävällä tavalla, että Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksiä ei pantu täytäntöön. Myös kahdeksan parlamentin jäsenen allekirjoittama parlamentaarinen kysymys komissiolle vaikutti selvästi. Huomioi, että italialaiset yliopistot saivat runsaasti rahoitusta Euroopasta ja Italia oli saanut suurimman osan Covid Recovery Fund -rahastosta. Euroopan parlamentin jäsenet kysyivät tarkasti, miksi Italia ei vastaisi ja noudata EU:n lainsäädännön mukaisia ​​velvoitteitaan Lettoria kohtaan.

Vastauksena rikkomusmenettelyyn Italian vuoden lopun varainhoitolaissa säädettiin 43 miljoonan euron varojen vapauttamisesta yliopistoille Lettorin uran uudelleenrakentamista koskevien selvitysten yhteisrahoitukseen. Korkeakouluministeriön äskettäinen kirje antoi yliopistojen rehtoreille 31. toukokuuta aikaa laskea ja ilmoittaa maksettavat varat.

Tänä vuonna Pilar Alluén päivää juhlistavan Lettorin osalta toukokuun 31. päivän määräajan ja Euroopan unionin tuomioistuimen 30. toukokuuta 1989 antaman tuomion yhteensopivuus kiteytti 33 vuoden historian taistelusta oikeuksista, joiden pitäisi olla automaattisia sopimuksen mukaan. Ei koskaan juhlaa, vaan Pilar Alluén päivästä on vuosien mittaan tullut Lettorien kestävyyden mitta heidän maratonin oikeudenmukaisuuden etsinnässä.

Tätä sietokykyä testataan edelleen. Pahaenteistä on se, että selvitysten laskentasuunnitelma oikeuttaa vuoden 2010 kiistanalaisessa Gelmini-laissa säädetyt menetelmät. Laki kumoaa tehokkaasti vuoden 2006 täytäntöönpanopäätöksen ja vähentää huomattavasti Italian vastuuta Lettoreille.

Rikkomusmenettelyt palvelevat EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa. Lopettaakseen pisimmän kirjatun yhdenvertaisen kohtelun säännöksen rikkomisen komission olisi muistutettava Italialle, että kansallinen lainsäädäntö ei voi kumota yhteisöjen tuomioistuimen sitovaa oikeuskäytäntöä.