Pakon vähentämisen tarve ja toteutettavuus mielenterveyshuollossa tunnustetaan laajalti. Keskustelu siitä, onko tavoitteena pakkokeinojen käytön vähentäminen vai poistaminen, on kuuma aihe ammatti- ja palveluiden käyttäjäpiireissä. Ihmisoikeusnäkökulmasta katsottuna se olisi lopulta eliminoitava. Psykiatriset yhteisöt useissa maissa työskentelevät nyt ymmärtääkseen, vähentääkseen ja ottaakseen käyttöön pakottamisen vaihtoehtoja.
Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista sekä opastusta yhteisön mielenterveyspalveluista Maailman terveysjärjestön (WHO) julkaisemat kirjat määrittelevät selkeät tavoitteet psykiatrian ja psykososiaalisen tuen tulevaisuudelle. Innovatiivisilla mielenterveyshuollon konsepteilla, jotka keskittyvät täysipainoiseen osallistumiseen, toipumiseen ja pakottamisen ehkäisyyn, on tärkeä rooli näiden tavoitteiden saavuttamisessa.
Viime aikoina 31st Pariisissa pidetyssä European Congress of Psychiatryssa keskusteltiin tällaisten mallien käyttöönotosta ja vaikutusten tieteellisestä arvioinnista mielenterveyspalveluissa. Ja tarpeet näiden priorisoimiseksi valtakunnallisessa mielenterveyssuunnittelussa ja budjetointipäätöksissä.
Lieselotte Mahler, lääketieteellinen johtaja ja psykiatrian ja psykoterapian osaston johtaja Berliinissä ja Charité University Hospital, Berlin totesi, että "ennen kaikkea pakkokeinot ovat ilmeinen loukkaus henkilökohtaisiin oikeuksiin".
"Niillä on kielteisiä seurauksia kaikille kärsineille, kuten fyysiset vammat, hoidon huonompi tulos, terapeuttisen suhteen katkeaminen, korkeammat vastaanottoprosentit, suurempi tulevaisuuden riski pakkokeinojapsykologisia vaurioita aina traumaan asti", hän lisäsi.
Tohtori Lieselotte Mahler huomautti, että "Ne ovat toimintoja, jotka ovat ristiriidassa psykiatrien ammattilaisten minäkuvan kanssa, lähinnä siksi, että niitä ei voida ymmärtää terapeuttisina."
Keskustelun puheenjohtaja professori Michaela Amering Wienin lääketieteellisestä yliopistosta Itävallasta kommentoi tätä toteamalla, että "Luulen, että monet meistä ovat kokeneet tämän tunteen, että tämä ei ole se, mitä varten olemme tulleet – psykiatrin ammatti, joka meillä on – ja että meidän on oltava ihmisiä, jotka kohtelevat muita ihmisiä pakkokeinoin.”
Yhdistyksen entinen puheenjohtaja Euroopan psykiatrien yhdistys (EPA), professori Silvana Galderisi, joka oli Maailman Psychiatric Associationin (WPA) työryhmän ja viiteryhmän puheenjohtajana Pakon minimoinnissa mielenterveydenhuollossa, esitti tietoja pakottamisen vaihtoehtojen käyttöönotosta mielenterveyden hoidon parantamisen avaintekijänä. . Professori Galderisi totesi "Se on todella vähiten miellyttävä osa työtä. Tämä aiheuttaa joskus todella paljon tuskaa käyttäjille, mutta myös meille. Joten se on varmasti kiistanalainen käytäntö."
Professori Silvana Galderisi täsmensi "pakkokäytännöt herättävät ihmisoikeushuolia, koska se on korostettu erittäin, erittäin hyvin myös muissa esitelmissä, etenkin kun otetaan huomioon Yleissopimus vammaisten oikeuksista (CRPD), jossa on paljon hyviä puolia, mutta todella paljon hyviä puolia."
"CRPD pyytää jäsenvaltioita tarkastelemaan vammaisia ihmisoikeuksien puolustajan näkökulmasta. Miten se voisi olla toisin? Tarkoitan, tämä on jotain, jonka me sanomme lukiessamme, mutta tietysti tarkoitan, mitä järkeä tässä on? Onko psykososiaalisesti vammaisilla tai vakavasta mielenterveyshäiriöstä kärsivillä henkilöillä – joka yleensä liittyy myös vammaisuuteen, ei aina, mutta usein – onko heillä vähemmän oikeuksia kuin muilla ihmisillä? Ei tietenkään. Heillä on oikeus väittää se. Heidän oikeuksiaan, tahtoaan ja mieltymyksiään tulee aina kunnioittaa”, professori Silvana Galderisi painotti.
WPA Taskforcen ja viiteryhmän työ Pakon minimoimiseksi mielenterveydenhuollossa sekä erilaiset keskustelut ja väittelytyypit menivät ohi. Tämän työn lopputulos oli World Psychiatric Associationin kannanotto. Professori Galderisi totesi, että "minun ja kaikkien [WPA Taskforce] -ryhmän jäsenten mielestä se on erittäin tärkeä askel. Kantalausunto, jossa sanotaan, että pakkoa käytetään liikaa mielenterveysjärjestelmissä. Ja tämä on yksi muutoksen tärkeimmistä tekijöistä, koska tarkoitan sitä, että jos tunnustamme, että pakkoa käytetään liikaa, tämä on ongelma. Joten varmasti sitä käytetään liikaa, ja tavoitteemme tulee olla homogeenisemman tavoitteen saavuttaminen ja yhteiset perusteet, jotka tunnustavat tämän."
Professori Vinay Lakra, Royal Australian and New Zealand College of Psychiatrists (RANZCP) presidentti korosti tarvetta tukea tätä WPA-aloitetta. Hän sanoi: "Rahoitimme tätä [WPA]-projektia. Johtokuntamme päätti, kun John Allen oli presidentti ja minä valitsin hänen presidentiksi, päätimme rahoittaa tämän projektin, koska jos jokin asia erottaa meidät muusta lääkkeestä, se on pakottamisen käyttö. Emme näe ihmisiä pitelemässä kylttejä lääkekonferenssien ulkopuolella. Näet ihmisten pitelevän kylttejä, jotka protestoivat psykiatristen konferenssien ulkopuolella."
”Ja se liittyy lähes aina siihen, että käytämme pakkokeinoja palveluissamme. Joten rohkaisen kaikkia, jotka ovat yhteydessä Euroopan psykiatriseen yhdistykseen (EPA) tai muihin EPA:n jäsenyhdistyksiin täällä, tekemään kaikkensa tukeakseen tämän projektin jatkumista, koska mielestäni se on tärkeää”, Prof Vinay Lakra lisäsi. .
