Kirjailija: Martin Hoegger
Yksi Timişoaran (Romania, 16.-19) Together for Europe -kokouksen kohokohdista oli rauhaa käsittelevä työpaja. Se antoi puheenvuoron todistajille sodassa käyneistä maista, kuten Ukrainasta ja Pyhästä Maasta. Kaikilla heillä on ystäviä ja sukulaisia näillä alueilla.
Konfliktialueilta tulevien ihmisten tunteminen henkilökohtaisesti muuttaa käsitystämme. Onko sinulla ystäviä tai sukulaisia näillä alueilla? Jos näin on, emme voi enää puhua näistä konflikteista teoreettisesti, koska ihmiset ovat mukana. Toinen kysymys: oletko mukana keskinäisen avun hankkeessa konfliktialueilla? Nicole Grochowina, Selbitzin protestanttisesta yhteisöstä Saksasta, pyysi osallistujia vastaamaan näihin kysymyksiin työpajan alussa.
Rauhan ja vuoropuhelun kasvattaminen
Donatella, Ukrainassa asuva italialainen, joka vietti 24 vuotta Venäjällä focolare-yhteisössä, sanoo: "Tämä sota on avoin haava. Ympärilläni on paljon kärsimystä. Ainoa vastaus, jonka voin löytää, on katsoa ristiinnaulittua Jeesusta. Hänen huutonsa antaa minulle merkityksen; hänen kipunsa on kulkua. Sitten ymmärsin, että rakkaus on vahvempaa kuin kipu. Se auttaa minua olemaan vetäytymättä itseeni. Niin usein tunnemme itsemme voimattomiksi. Emme voi muuta kuin kuunnella ja tarjota hieman toivoa ja hymyä. Meidän on luotava itseemme tilaa kuunnella syvästi ja tuoda tuska omaan sydämeemme, jotta voimme rukoilla."
Toinen pyöreän pöydän osallistuja syntyi Moskovassa ja asui siellä 30 vuotta. Hänen äitinsä on venäläinen ja isä ukrainalainen. Hänellä on ystäviä sekä Venäjällä että Ukrainassa. Kukaan ei uskonut, että sellainen sota olisi mahdollinen ja että Kiova pommittaisi! Hän on tarjoutunut ottamaan vastaan pakolaisia. Hän ei kuitenkaan ole tyytyväinen niiden retoriikkaan, jotka hylkäävät kaikki venäläiset. Hän kärsii, koska hän on hajallaan kahden osapuolen välillä.
Margaret Karram, Focolare-liikkeen presidentti – palestiinalaista alkuperää oleva israelilainen – sanoo hänelle kolme hyvin ajankohtaista sanaa: "veljeys, rauha ja yhtenäisyys". On tullut aika korostaa velvollisuuksiamme, koska ei riitä, että puhumme oikeudenmukaisesta rauhasta, meidän on koulutettava ihmisiä rauhaan ja vuoropuheluun.
Hän syntyi Haifassa, jossa juutalaiset ja palestiinalaiset asuvat yhdessä, ja hän opiskeli katolisessa ympäristössä, jossa oli muslimeja. Haifassa hänen naapurinsa olivat juutalaisia. Hänen uskonsa auttoi häntä voittamaan syrjinnän.
Sitten hän asui Jerusalemissa, kaupungissa, jossa monet jaostot erottavat ihmiset. Hän oli järkyttynyt tästä ja työskenteli saattaakseen heidät yhteen. Myöhemmin hän opiskeli juutalaisuutta Yhdysvalloissa. Kotimaassa hän osallistui useisiin uskontojen välisiin aloitteisiin, erityisesti lapsille. Hän huomasi, että niin paljon on yhteistä kaikille kolmelle uskonnolle.
Euroopan unionin uskontojen ja arvojen keskuksen johtaja Philip McDonagh huomauttaa, että EU:n peruskirjan 17 artikla vaatii vuoropuhelun tehostamista. Mitä tulee aluevaatimuksiin, hän on vakuuttunut siitä, että aika on tärkeämpi kuin tila ja että kokonaisuus on suurempi kuin osiensa summa.
"Teologisten hyveiden" diplomatia
Sylvester Gaberscek on entinen ulkoministeri Slovenian kulttuuriministeriössä. Sillanrakentaja hyvin eri puolueiden välillä, hänellä oli suhteita poliitikkoihin eri puolilta. Hän huomasi, että yhteisen hyvän eteen on mahdollista työskennellä vihasta huolimatta. Hän harjoitti sitä, mitä hän kutsuu "uskon, toivon ja rakkauden diplomatiaksi".
Hänet kutsuttiin Kosovoon ja Serbiaan antamaan koulutusta vuoropuheluun, ja hän huomasi, että "ainoa asia, mitä minun piti tehdä, oli kuunnella ja ymmärtää kaikkia. "Se muutti ihmiset."
Édouard Heger, Slovakian entinen presidentti ja pääministeri, pohtii, kuinka päästä eroon yhdestä sodasta ja estää seuraava. Se on keskeinen kysymys. Hän uskoo, että jokaisen sodan juurella on aina rakkauden ja sovinnon puute.
Kristittyjen kutsumus on olla sovinnon ihmisiä. Heidän on neuvottava poliittisia johtajia sovinnon saavuttamiseksi. Mutta sovinto riippuu myös meistä, rohkeista ja rakkaudella puhumisesta. Ihmiset haluavat tämän viestin.
Luterilaisen maailmanliiton entinen presidentti piispa Christian Krause huomauttaa, että ystävästä voi nopeasti tulla vihollinen. Vain rakkaus Jeesusta kohtaan voi voittaa tämän tuskan. Todellakin, hänen autuutensa ovat valon majakka. Kahdella yllä olevalla poliitikolla oli rohkeutta seurata Jeesusta elämällä heidän mukaansa.
Itä-Saksassa kirkko oli ennen muurin murtumista vapauden paikka. Tapahtui ihme Jumalalta. Kyllä, kannattaa toivoa Jumalaan ja tuoda se julkisuuteen. Kirkkojen ovien tulee pysyä auki näinä muutoksen aikoina. Ja kristittyjen olevan sovinnon käsityöläisiä.
"Olemme vähemmistö, mutta luova vähemmistö", hän sanoo. Ilman keskinäisen rakkauden sopimusta emme voi olla varmoja siitä, että Jeesus on keskellämme. Mutta jos hän on, hän on se, joka rakentaa talon. Ja sovinnon ihme toteutuu… Euroopassa ja kaikkialla maailmassa!
Kuva: vasemmalta oikealle Edouard Heger, Margaret Karram, Sylvester Gaberscek ja S. Nicole Grochowina
