Konferenssi Euroopan parlamentissa maailman parantamiseksi
EU:n vähemmistöjen uskonnollisten tai uskontojen järjestöjen sosiaalinen ja humanitaarinen toiminta on hyödyllistä Euroopan kansalaisille ja yhteiskunnalle, mutta poliittiset johtajat ja tiedotusvälineet jättävät sen liian usein huomiotta.
Tämän viestin lähetti laaja joukko puhujia, joilla on erilaisia uskonnollisia ja vakaumuksellisia taustoja Uskon ja vapauden huippukokous III isännöi Euroopan parlamentin jäsen Maxette Pirbakas (Ranska) Euroopan parlamentissa Brysselissä 18. huhtikuuta.
Näiden vähemmistöjärjestöjen työ ilmastonmuutoksesta tai huumeiden vastaisista kampanjoista, pakolaisille ja kodittomille suunnatuista avustusohjelmista maanjäristysten ja muiden luonnonkatastrofien paikoissa on kuitenkin korostettava, tunnustettava ja tunnettava, jotta paeta näkymättömyyttä ja joskus perusteetonta leimaamista.
Tämän konferenssin puitteissa käytin keskusteluaikaa jakaakseni joitain näkemyksiä ja pohdintoja ihmisoikeusnäkökulmasta, jotka tiivistän jäsennellysti jäljempänä.
Uskonnollisten tai vakaumuksellisten järjestöjen sosiaalinen ja humanitaarinen toiminta jätetään huomiotta ja vaiennetaan
Useat vähemmistöjen uskonnollisten ja filosofisten järjestöjen edustajien esitykset, jotka rikastuttivat tätä konferenssia, korostivat heidän humanitaarisen, hyväntekeväisyys-, koulutus- ja sosiaalisen toiminnan tärkeyttä ja vaikutusta, jotta maailmasta tulisi parempi paikka elää. Ne ovat myös osoittaneet, että ne ovat hyödyllisiä Euroopan unionin valtioille, jotka eivät voi ratkaista kaikkia sosiaalisia ongelmia yksin ilman tämän kansalaisyhteiskunnan osan panosta.
Mediassa ei kuitenkaan ole käytännössä jälkeäkään heidän toiminnastaan. Saatamme ihmetellä tämän tilanteen taustalla olevia syitä. Sosiaalityö on näiden järjestöjen julkinen ja näkyvä ilmaisumuoto. Oman uskonsa ilmaiseminen osallistumalla näihin toimiin ei häiritse ketään. Kuitenkin sekulaariliikkeet ja niiden poliittiset liikkeet pitävät toisinaan uskonnollisen kokonaisuuden nimissä toimimista niiden filosofisten vakaumusten kanssa kilpailevana ja mahdollisena vaarana historiallisten kirkkojen vaikutusvallan palaamisesta, jotka ovat vuosisatojen ajan sanelleet lakinsa valtioille. ja heidän hallitsijansa. Tämä maallistumisen ja neutraalisuuden kulttuuri läpäisee myös tiedotusvälineet.
Tämän epäluottamuksen varjossa nämä samat toimijat, mutta myös hallitsevat kirkot epäilevät uskonnollisia tai filosofisia vähemmistöjä käyttävän sosiaalista ja humanitaarista toimintaansa välineenä julkiseen itsensä edistämiseen ja uusien jäsenten houkuttelemiseen. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, jotkut vähemmistöt ovat jo yli 25 vuoden ajan joutuneet niin sanottujen haitallisten ja ei-toivottujen "kulttien" mustille listoille, jotka useat EU-valtiot ovat laatineet ja hyväksyneet ja joita tiedotusvälineet ovat levittäneet laajalti. Kansainvälisessä oikeudessa "kultin" käsitettä ei kuitenkaan ole olemassa. Lisäksi katolisen kirkon tulee muistaa, että kuuluisaa Äiti Teresaa Intiassa syytettiin Nobelin rauhanpalkinnostaan huolimatta siitä, että hän halusi käännyttää koskemattomat ja muut kristinuskoon katolisissa sairaaloissaan ja oppilaitoksissaan.
Tässä on kyse uskonnollisten tai filosofisten vähemmistöryhmien sananvapaudesta kollektiivisina ja näkyvinä kokonaisuuksina, jotka eivät piilota identiteettiään julkisessa tilassa.
Näitä uskoon perustuvia järjestöjä pidetään "ei-toivottuina" joissakin Euroopan maissa ja uhkana vakiintuneelle järjestykselle ja oikealle ajattelulle. Poliittisissa piireissä ja tiedotusvälineissä reagoidaan sitten vaikenemaan rakentavasta sosiaalisesta ja humanitaarisesta toiminnastaan ikään kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Tai näille liikkeille vihamielisen aktivismin kautta ne esitetään täysin negatiivisessa valossa, kuten "se on kohtuutonta käännynnäistä", "se on värvätä uusia jäseniä uhrien joukkoon" jne.
Kohti osallistavampia yhteiskuntia Euroopan unionissa
Kaksoisstandardeja on pohjimmiltaan vältettävä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden poliittisessa ja tiedotusvälineissä, jotta vältetään haitalliset jännitteet ja vihamielisyys yhteiskuntaryhmien välillä. Segregaatio, joka johtaa yhteiskunnan pirstoutumiseen ja separatismiin, synnyttää vihaa ja viharikoksia. Osallisuus tuo kunnioitusta, solidaarisuutta ja sosiaalista rauhaa.
Uskonnollisten ja filosofisten ryhmien sosiaalisen, hyväntekeväisyys-, koulutus- ja humanitaarisen toiminnan kattavuuden on oltava tasapuolista. Oikeutta on tehtävä sen oikeudenmukaisella arvolla ja ilman ennakkoluuloja kaikille, jotka edistävät Euroopan unionin kansalaisten hyvinvointia.
