Euroopan neuvoston ihmisoikeusdilemma

Euroopan neuvosto on ajautunut vakavaan pulmaan kahden oman yleissopimuksensa välillä, jotka sisältävät tekstejä, jotka perustuvat 1900-luvun alkupuolen vanhentuneeseen syrjivään politiikkaan ja Yhdistyneiden Kansakuntien edistämiin nykyaikaisiin ihmisoikeuksiin. Tämä käy yhä selvemmäksi, kun Euroopan neuvoston bioetiikkakomitean laatiman kiistanalaisen tekstin oli määrä saada lopullinen uudelleenarviointi. Näyttää siltä, ​​että Euroopan neuvoston komiteoita on sidottu, koska niiden on pantava täytäntöön yleissopimusteksti, joka itse asiassa jatkaa Eugeniikka haamu Euroopassa.

Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ohjauskomitea kokoontui torstaina 25. saadakseen tietoa muun muassa sen välittömän alaisen bioetiikkakomitean työstä. Erityisesti bioetiikkakomitea Euroopan neuvoston laajennuksessa yleissopimus ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä oli laatinut mahdollisen uuden säädöksen, joka säätelee henkilöiden suojelua pakkokeinojen käytön aikana psykiatriassa. Se oli määrä viimeistellä valiokunnan kokouksessa 2. marraskuuta.

Tätä mahdollista uutta oikeudellista välinettä laadittaessa (teknisesti se on yleissopimuksen pöytäkirja) sitä on jatkuvasti arvosteltu ja vastustettu. laaja valikoima juhlia. Näitä ovat Yhdistyneiden Kansakuntien erityismenettelyt, Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvosto, Euroopan neuvoston oma ihmisoikeusvaltuutettu, neuvoston parlamentaarinen yleiskokous ja lukuisat psykososiaalisista vammaisten henkilöiden oikeuksia puolustavat järjestöt ja asiantuntijat.

Luonnosteksti esitettiin ihmisoikeuksien ohjauskomitealle

Bioetiikan valiokunnan sihteeri Laurence Lwoff esitteli torstaina ihmisoikeuksien ohjauskomitealle bioetiikkakomitean päätöksen olla käymättä tekstistä lopullista keskustelua ja äänestää sen tarpeellisuuden ja kansainvälisten ihmisoikeuksien noudattamisen puolesta. Virallisesti se selitettiin äänestyksen muutoksena. Sen sijaan, että se otti lopullisen kannan laaditun pöytäkirjan hyväksymiseen tai hyväksymiseen, päätettiin, että komitean olisi äänestettävä siitä, pitäisikö sen lähettää luonnosteltu teksti neuvoston päätöksentekoelimelle, ministerikomitealle. näkemys päätöksestä." Tämän pani merkille ihmisoikeuksien ohjauskomitea.

Bioetiikkavaliokunta hyväksyi tämän ääntenenemmistöllä kokouksessaan kokous 2. marraskuuta. Se ei ollut ilman kommentteja. Komitean suomalainen jäsen Mia Spolander äänesti laaditun pöytäkirjan siirtämisen puolesta, mutta huomautti, että "Tämä ei ole äänestys lisäpöytäkirjaluonnoksen tekstin hyväksymisestä. Tämä valtuuskunta äänesti siirron puolesta, koska näemme, että nykyisessä tilanteessa tämä valiokunta ei voi edetä ilman ministerikomitean lisäohjeita."

Hän lisäsi, että vaikka tarvitaan tarpeellisia oikeudellisia takeita tahattomaan sijoitukseen ja tahdonvastaiseen hoitoon joutuneille mielenterveyspalveluissa, "ei voi sivuuttaa sitä laajaa kritiikkiä, jota tämä luonnos on kohdannut". Komitean jäsenet Sveitsistä, Tanskasta ja Belgiasta antoivat samanlaisia ​​lausuntoja.

Bioetiikan valiokunnan puheenjohtaja tri Ritva Halila kertoi The European Times "Suomen valtuuskunta ilmaisi näkemyksensä myös ottamalla huomioon eri tahojen hallitukselle lähettämät erilaiset näkemykset. Näkemyksissä ja mielipiteissä on tietysti eroja, kuten kaikissa vaikeissa kysymyksissä, jotka on ratkaistava kansallisen lainsäädännön kehittämisessä."

Tekstin kritiikki

Suuri osa Euroopan neuvoston mahdollisen uuden oikeudellisen asiakirjan luonnostetusta kritiikistä viittaa näkökulman paradigman muutokseen ja sen täytäntöönpanon tarpeeseen, joka tapahtui vuonna 2006 hyväksytyn kansainvälisen ihmisoikeussopimuksen myötä: Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus. Yleissopimus kunnioittaa ihmisten monimuotoisuutta ja ihmisarvoa. Sen pääviesti on, että vammaisilla on oikeus kaikkiin ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin ilman syrjintää.

Yleissopimuksen pääkonsepti on siirtyminen hyväntekeväisyydestä tai lääketieteellisestä lähestymistavasta vammaisuuteen ihmisoikeuslähestymistapaan. Yleissopimus edistää vammaisten täysimääräistä osallistumista kaikilla elämänaloilla. Se haastaa stereotypioihin, ennakkoluuloihin, haitallisiin käytäntöihin ja vammaisiin liittyvään leimaukseen perustuvat tavat ja käyttäytyminen.

Tohtori Ritva Halila kertoi The European Times että hän vaatii, että luonnosteltu uusi oikeudellinen väline (pöytäkirja) ei ole lainkaan ristiriidassa YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen (UN CRPD) kanssa.

Tohtori Halila selitti, että "sairaus on tila, akuutti tai krooninen, joka perustuu kehon muutokseen ja jota voidaan joko parantaa tai ainakin lievittää. Vammaisuus on usein henkilön vakaa tila, jota ei yleensä tarvitse parantaa. Jotkut psykiatriset sairaudet voivat aiheuttaa henkistä tai psykososiaalista vammaa, mutta useimmat vammaiset eivät kuulu tämän protokollan luokkaan."

Hän lisäsi, että "YK:n vammaisyleissopimuksen soveltamisala on erittäin laaja. Se ei perustu lääketieteelliseen diagnoosiin, vaan usein vakaaseen kyvyttömyyteen ja tuen tarpeeseen voidakseen elää mahdollisimman normaalia elämää. Nämä ilmaisut sekoittuvat, mutta ne eivät ole samoja. Myös CRPD voi kattaa henkilöt, joilla on kroonisia psykiatrisia häiriöitä, jotka voivat myös aiheuttaa – tai voivat perustua – vammaisuuteen, mutta kaikki psykiatriset potilaat eivät ole vammaisia.”

Vanha vs uusi vammaisuuden käsite

Tämä vammaisuuden käsite, että se on ihmiselle luontainen tila, on kuitenkin juuri se, mitä YK:n vammaissopimuksella pyritään käsittelemään. Väärä ajatus siitä, että elättämiseen kykenevän katsottava henkilö on "parannettava" vammasta tai ainakin vammaisuutta on vähennettävä mahdollisimman paljon. Vanhemman näkökulman mukaan ympäristöolosuhteita ei oteta huomioon ja vammaisuus on yksilöllinen ongelma. Vammaiset ovat sairaita, ja heidät on hoidettava normaaliksi.

Yhdistyneiden kansakuntien vammaisuutta koskevassa ihmisoikeuslähestymistapassa tunnustetaan vammaiset oikeuksien subjekteina ja valtiolla ja muilla on velvollisuus kunnioittaa näitä henkilöitä. Tämä lähestymistapa asettaa keskipisteeseen henkilön, ei hänen vammansa, tunnustaen vammaisten arvot ja oikeudet osana yhteiskuntaa. Se pitää yhteiskunnan esteitä syrjivinä ja tarjoaa vammaisille tapoja valittaa, kun he kohtaavat tällaisia ​​esteitä. Tätä oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa vammaisuuteen ei ohjaa myötätunto, vaan ihmisarvo ja vapaus.

Tämän historiallisen paradigman muutoksen myötä YK:n vammaissopimus luo uutta maata ja vaatii uutta ajattelua. Sen toteuttaminen vaatii innovatiivisia ratkaisuja ja menneiden näkökulmien jättämistä taakseen.

Tri Ritva Halila määritteli The European Times että hän on lukenut UNCRPD:n artiklan 14 viime vuosien aikana useita kertoja pöytäkirjan valmistelun yhteydessä. Ja että "vammaisten henkilöiden oikeuksien 14 §:ssä korostan viittausta lakiin henkilökohtaisen vapauden rajoituksissa ja takeita vammaisten oikeuksien suojelemisesta."

Tohtori Halila huomautti, että "Olen täysin samaa mieltä tämän artikkelin sisällöstä ja ajattelen ja tulkitsen, että bioetiikkakomitean laatiman pöytäkirjan kanssa ei ole erimielisyyttä, vaikka YK:n vammaisten komitea olisi tulkinnut tämän artikkelin toisella tavalla. Olen keskustellut tästä useiden ihmisten kanssa, mukaan lukien ihmisoikeuslakimiehet ja vammaiset, ja ymmärtääkseni he ovat sopineet tästä heidän kanssaan [YK:n CRPR-komitea].

YK:n vammaisten oikeuksien komitea osana julkista kuulemistilaisuutta vuonna 2015 antoi erehtymättömän lausunnon Euroopan neuvoston bioetiikkakomitealle, että "kaikkien vammaisten ja erityisesti henkisesti tai psykososiaalisesti omaavien henkilöiden tahaton sijoittaminen tai sijoittaminen laitokseen vammaiset, mukaan lukien henkilöt, joilla on "mielenterveysongelmia", on kielletty kansainvälisessä oikeudessa yleissopimuksen 14 artiklan nojalla, ja se on mielivaltaista ja syrjivää vammaisten henkilöiden vapaudenmenetystä, koska se toteutetaan todellisen tai oletetun vamman perusteella. ”

YK:n komitea huomautti lisäksi bioetiikkakomitealle, että sopimusvaltioiden on "poistettava politiikka, lait ja hallinnolliset määräykset, jotka sallivat pakkohoidon tai toteuttavat sitä, koska kyseessä on jatkuva mielenterveyslakien rikkominen kaikkialla maailmassa huolimatta empiirisistä todisteista, jotka osoittavat sen olevan olemassa. tehokkuuden puute ja mielenterveysjärjestelmiä käyttävien ihmisten näkemykset, jotka ovat kokeneet syvää kipua ja traumaa pakkohoidon seurauksena."

Vanhentuneet sopimustekstit

Euroopan neuvoston bioetiikkakomitea jatkoi kuitenkin uuden mahdollisen oikeudellisen välineen valmistelua viitaten komitean vuonna 2011 laatimaan tekstiin, jonka otsikkona on "Laumaus Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksesta vammaisten henkilöiden oikeuksista". Avainkohdassaan oleva julkilausuma näyttää kuitenkin koskevan UN CRPD:tä todellisuudessa ottaa huomioon vain komitean oman valmistelukunnan, ihmisoikeuksien ja biolääketieteen yleissopimus ja sen viiteteos – Euroopan ihmisoikeussopimus.

Ihmisoikeus- ja biolääketieteen yleissopimuksen 7 artiklassa kuvataan suojaolosuhteiden luomista, jos vakavasta mielenterveyshäiriöstä kärsivään henkilöön kohdistetaan pakkokeinoja psykiatriassa. Artikla on seuraus ja pyrkimys rajoittaa vahinkoa, jota saattaa aiheutua, jos Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artikla pannaan täytäntöön sen kirjaimellisessa merkityksessä.

Vuosina 1949 ja 1950 laadittu Euroopan ihmisoikeussopimus sallii "terveellisen mielen henkilöiden" riistämistä määräämättömäksi ajaksi vain siksi, että heillä on psykososiaalinen vamma. Teksti muotoiltiin Yhdistyneen kuningaskunnan, Tanskan ja Ruotsin edustaja, johtivat britit valtuuttamaan Eugenics aiheutti lainsäädäntöä ja käytäntöjä, jotka olivat voimassa näissä maissa sopimusta laadittaessa.