"Minä uskon yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaan,
taivaan ja maan Luoja,
kaikesta näkyvästä ja näkymättömästä"
(Uskon symboli)
Uskontunnustuksen ensimmäisessä pykälässä olevalla sanalla näkymätön meidän täytyy ymmärtää näkymätön eli henkinen maailma, johon enkelit kuuluvat.
Enkelit ovat henkiä, ruumiittomia olentoja, joilla on mieli, tahto ja tunne. He ovat palvelevia henkiä (Hepr. 1:14), jotka ovat täydellisempiä kuin ihminen mieleltään, voimaltaan ja voimaltaan, mutta ovat silti rajallisia.
Sana enkeli on kreikkaa ja tarkoittaa sanansaattajaa. Ruumiittomia henkiä kutsutaan niin, koska Jumala lähettää ne ilmoittamaan ihmisille tahtonsa. Esimerkiksi arkkienkeli Gabrielin Jumala lähetti Pyhän Neitsyt Marian luo kertomaan hänelle, että hän synnyttäisi maailman Vapahtajan (Luuk. 1:26-35).
Jumalallinen ilmestys osoittaa, että enkelien määrä on liian suuri. Niinpä profeetta Daniel havaitsee yhdessä näyssään:
”Valtaistuimet pystytettiin, ja Vanhaikäinen istui… tuhat tuhatta palveli Häntä, ja kymmenet tuhannet kertaa kymmenentuhatta seisoivat Hänen edessään; tuomarit istuivat, ja kirjat avattiin” (Dan. 7:9-10)
Kun Jeesus Kristus vangittiin, yksi hänen opetuslapsistaan otti veitsen suojellakseen häntä, Hän sanoi hänelle:
"Laita veitsesi takaisin paikoilleen... vai luuletko, että en voi nyt pyytää Isältäni, ja Hän antaa minulle yli kaksitoista legioonaa enkeleitä?" (Matt. 26:52-53).
Suojelusenkelit
Ortodoksisen kirkon opetuksen mukaan jokaisella ihmisellä on oma suojelusenkeli (Angel-franititel, suojelusenkeli), joka pysyy näkymättömästi hänen kanssaan kehdosta hautaan, auttaa häntä hyvässä ja suojelee pahalta. Voimme olla varmoja tästä totuudesta Jeesuksen Kristuksen itsensä sanoista:
"Katsokaa, ettet halveksi yhtäkään näistä pienistä, sillä, sanon minä teille, heidän enkelinsä taivaassa näkevät aina taivaallisen Isäni kasvot" (Matt. 18:10).
"Katsokaa, ettet halveksi yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä taivaassa näkevät aina minun taivaallisen Isäni kasvot” (KJV Mat 18:10).
”Katso, älä halveksi yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaassa näkevät aina minun taivaallisen Isäni kasvot” (Matt. 18:10)
Vähitellen meidän on ensin ymmärrettävä lapsia ja sitten kaikkia tosi kristittyjä, jotka lempeytellään ja nöyryydessään muistuttavat lapsia. Se, että enkelit katsovat aina taivaallisen Isän kasvoja, tarkoittaa, että he ovat erityisen lähellä Jumalaa ja heidän läheisyytensä määrää heidän moraalinen puhtautensa.
Ilmeisesti myös varhaiskristillisen kirkon uskovat uskoivat suojelusenkelin todelliseen olemassaoloon. Kun Herran enkeli luovutti St. Ap. Pietari vankilasta, hän meni Johannes Markuksen ja hänen äitinsä kotiin, "johon monet olivat kokoontuneet rukoilemaan".
”Kun Pietari koputti tieviholliseen, Rhoda-niminen palvelijatyttö meni kuuntelemaan. Ja kun hän tunsi Pietarin äänen, hän ei avannut ovea ilosta, vaan juoksi ja huusi Pietarin seisovan ovella. Ja he sanoivat hänelle: sinä olet poissa mielestäsi! Mutta hän väitti, että se oli niin. Ja he sanoivat: tämä on hänen enkelinsä. Tuolloin Peter jatkoi koputtelua. Ja kun he sen avasivat, he näkivät hänet ja hämmästyivät" (Apostolien teot 12:13-15).
Se, että he käyttivät omistuspronominia "hänen", osoittaa varmasti heidän uskomuksensa, että Pyhällä Pietarilla oli hänen henkilökohtainen enkelinsä.
Kuva: Icon of the Synaxis of the Angels (E. Tzanes, 1666)
